Vaasa XCO ja Patamäki XCO

Viime sunnuntaina olis ollut meikäläisen paikka näyttää. Oma rata ja kuntokin tuntui olevan nousussa Tahkon rääkin jälkeen. Lähtö sujuikin hyvin, pääsin nousemaan naisten ja osan M-eliten kuskien ohi jo ensimäisessä nousussa. Serpentiini nousun jälkeen olin jo kokonaiskisan sijalla 3. Kokonaisuudessa eka kierros sujui hyvin ja Stravan mukaan olin vain 8s hitaampi kuin Kusti Kittilä ja Toni Tähti. Eroa oli kierroksen vaihtuessa enemmän n. 15s, mutta olin joutunut lähtemään vähän taaempaa, niin ehkä Strava oli oikeassa. Mutta valitettavasti tässä vaiheessa joudun alkaan selittelemään ja sen takia joudun palaamaan edeltävään päivään.

Tässä vaiheessa oltiin vielä leikissä mukana

Lauantaina ajoin ekan kerran Giantilla Tahkon jälkeen ja totesin keulan olevan kivikova ja hypyyttävän kivistä. En kuitenkaan uskaltanut/jaksanut huoltaa keulaa enää kisaa edeltävänä iltana vaan tungin vain rasvaa liukuputken tiivisteisiin herkkyyden lisäämiseksi. Kisan ekalla kierroksella huomasin, että keula oli mennyt vain pahempaan suuntaan. Keula hyppäsi kummallisesti jokaisesta kivestä, eikä eturengas meinannut millää haluta mennä maata pitkin. Toisella kierroksellä tämä sitten kostautui. Radan pahimmassa alamäessä keulua otti yhtäkkiä kimmokkeen jostain ja pomppasi hallitsemattomasti kiveen. Lensin pää edellä kiveen, eikä kypärä edes osunut maahan, ainoastaan poski. Käsittämättömällä tuurilla selvisin vain ruhjeilla, mutta kisa jäi tässä vaiheessa kesken. Rengas oli mennyt rytäkässä puhki ja polvikin oli saanut iskun.

Heti keskeytyksen jälkeen ei mustasilmä ollut vielä muodostunut.

Täytyy olla iloinen. ettei  käynyt pahemmin! Kisoja tulee ja menee joka viikonloppu. Mutta SILTI, vähän vit%ttaakin :)

Patamäki XCO

Eilen sain kuitenkin vähän palsamia haavoille. Kaverini Jaakko Suomu oli järjestänyt harjoituskisat Kokkolaan ja viivalle oli saatukin kivasti porukkaa. Etukäteen laskin, että Samuli Saarelan kanssa tulee olemaan tiukkaa, jos vain hyvin menee.

Kisa menikin hyvin ja sain todellakin sellaisen harjoituksen kuin halusin. Ajoimme Samulin kanssa kahdestaan koko matkan kärjessä. Kisassa oli 6 kierrosta joista toiseksi viimeisellä päätin yrittää tiputtaa Samulin. Sainkin jatkaa yrittämistä melkein loppuun asti, kunnes viimeisessä nousussa tuli riittävästi eroa, jotta sain ajaa voittajana rauhassa maaliin.

Tosi mukava kisa ja samalla jotain uutta, kun sain taistella koko matkan rinta rinnan voitosta.

Tästä on hyvä jatkaa Valkeakoskelle Nordic Cupiin ja Rovaniemelle XCO SM:iin. Niiden jälkeen ajattelin vähän hengähtää kisailusta.

Tahko MTB 2014

Kesän koho kohta on taas takana ja mukaan jäi taas roppakaupalla motivaatiota.
Oma ajossa oli ongelmia ekasta kierroksesta asti. Ensimmäiset 50km maha oli sekaisin. Tämän lisäksi onnistuin lyömään jalkani vaihtajan vipuun, tuloksena puujalka jolla en voinut ajaa putkelta.
Fiilistä ei meinannut oikein olla ekalla kierroksella, mutta koitin puristaa sen mitä irti sain.

Ekan kierroksen taistelut käynnissä. Kuva: Kosti Koistinen

Toiselle kierrokselle lähdettäessä sain kuulla että olin 7. Ajattelin että ajetaan nyt ja onnekseni aloin huomata että mahakin alkoi toimia. Kierroksen alun hiekkatiet mentiin vuorovedoilla Vastarannan Mikon ja Mäkelän Villen kanssa. Saimmekin porukkaa kiinni ja ennen mummonmäkeä 7 miehen porukka oli kasassa taistelemassa 4 sijasta.

Ajoin kärjessä mummonmäen ja pääsin Kinahmi 1:lle kolmantena Mikon ja Villen perään. Mäessä saimme tiputettua muut kuskit perästä. Tämän jälkeen ajoimme sulassa sovussa aina Tuulivaaran nousuun asti. Mikko lähti pitämään vauhtia ja minä koitin seurata, ensin tippui Ville ja sitten minä. Joten saimme ajaa loppumatkan erikseen.

Ennen El Grandea kuulin, että Ville saa minut uudestaan kiinni. Ajattelin etten voi asialle mitään, mutta El Grandella yritän tiputtaa hänet uudestaan.

Ville saikin minut kiinni ja ehti todeta, että oli saanut lisää virtaa huollosta saamallaan Cokiksella. En viittinyt tässä vaiheessa Villelle paljastaa, että itselläni oli jo juomat kokonaan loppu :)

El Grande alkoi ja päätin koittaa tiputtaa Villeä kuivin suin. Mäen päällä en uskaltanut vielä taakse katsoa, vaan jatkoin tykitystä tyhjillä jaloilla alamäkeen asti. Puolessa välissä alamäkeä huomasin, ettei takaa enää ketään tullut ja tajusin sijoittuvani viidenneksi. Se olikin tämän vuoden Tahkon tavoite.

Maalissa fiilis oli uskomaton, koska koko matkan oli joutunut taistelemaan milloin mahan, puujalan tai kramppien kanssa. En ollut kuitenkaan luovuttanut missään vaiheessa. En selitä että olisin päässyt vielä kovempaa ilman ongelmia, mutta sen uskallan sanoa että matkan teko olisi voinut olla hivenen helpompaa.

Onnellinen painepesurin omistaja

Aluetempo

Se on harvoin kun näin pienessä kunnassa saa osallistua kotikisaan, mutta eilen poikkeuksellisesti sain ajaa kotiovelta kisapaikalle. Vuorossa oli Laihian aluetempo, matkana oli 10km.
Mua ei voi sanoa hyvällä tahdollakaan aika-ajajaksi! Välineenäkin on vain tavallinen maantiepyörä. Kypärät ja muut kampeetkin on ihan samat mitä muissakin kisoissa. Mutta oli kuski mikä tahansa, niin tempo on aina hyvä harjoitus ja kisanumeron kanssa saa aina itsestä vähän enemmän irti.
Itse kisa oli aika yllättävä. Lähdin reippaasti matkaan ja hain hyvä "aero" -asennon ja aloin veivata. Kilometrin jälkeen katsoin ekan kerran mittaria, vauhti 56,5kmh! (mulle raju ylilyönti) En tiedä oliko se henkistä vai mitä, mutta välittömästi löi hapot korviin asti. Ajattelin että kisa on ohi, mutta jatkoin kuitenkin pyörittämistä. Pidin kadenssin korkealla ja pyrin vähän palautumaan alun yli lyönnistä. Kääntöpaikalle asti jouduin tuskailemaan, mutta jostain syystä paluumatka alkoi taas sujua. Vauhti oli melkein samaa kuin myötä tuleen.
Sijoitus oli 5 ja aika oli oma ennätys kyseisellä radalla 14:29. Vaikka aika ei sinänsä ole mikään hyvä, niin olen luottavainen että eteenpäin on taas menty. Maltillisemmalla alulla olisin nimittäin voinut vielä nipistää ajasta jonkun verran.
Mutta Harry Riddar näytti muille mallia kuinka kampea käännetään. Aika oli huima 13:30! Siihen on vielä meikäläisellä jonkun verran tekemistä.

Viikonloppuna harjoituskisat jatkuu, vuorossa on viikkokisat Sulvan XCO -radalla. Kahtotaan jos se vauhti olis taas kiihtynyt :)

Lieto XCO

Auringossa lämmennyt urheilujuoma on varma kesän merkki ja tänään sitä sai lipittää, kun XCO-cuppi polkaistiin Liedossa käyntiin.

Liedossa on mukava rata, paljon kalliobaanaa ja jumppaa riittää koko matkan. Aika menee kuin siivillä, kun ei ole aikaa murehtia kuinka väsyksissä ja hapoilla reppanat jalat on. Oma ajo meni niin hyvin kuin tällä hetkellä mahdollista. Selkä ei vihoitellut, jalat säilyi toiminta kuntoisena loppuun asti ja pyörä toimi kuin unelma. Sijoitus oli M-30 -sarjassa neljäs, kokonaiskisassa olin 11. Sijoitukseen en ole ihan tyytyväinen, mutta minkäs teet kun ei kovempaakaan päässyt. Eli ei muuta kuin leuka rintaan ja takaisin reenaamaan. Seuraava otatus on kotimaisemissa maantie tempon merkeissä. Sieltä ei todellakaan odoteta muuta kuin hyvää harjoitusta, mutta sitä tässä vaiheessa eniten tarvitaankin.

Tulokset: http://www.teamvelocycling.com/tulokset-lieto-xco-2014

Harjoittelut harjoiteltu ja kisakausi käyntiin

Ohhoh, onpa sitä aikaa taas kulunut edellisestä kirjoittelusta. Talven aikana on tapahtunut kaikenlaista ja monta kertaa oon meinannut blogissakin niistä mainita. Enpä vain ole saanut aikaiseksi.

Talvesta päällimmäiseksi jäi mieleen se, että minulla todettiin Piriformis Syndrooma. Kaikki sai alkuunsa kuntotestistä missä kävin syksyllä. Testissä laktaatit olivat korkealla jo PK-alueella, tähän ajateltiin reseptiksi runsas PK1 ja PK2 harjoittelu. Paremmalta homma alkoi jo tuntuakkin, kunnes menin uudesta testiin alkuvuodesta -> Hapot olivat nousseet entisestään.
Testaaja neuvoi minua menemään Pentti Niemelle, joka on yksi suomen parhaista hieroja/lihastohtoreista. Pentille kerroin korkeista hapoista, vasemman puolen alaselkä ongelmista ja vasemman jalan merkittävästi pienimmistä lihaksista.
Veikkaan että Pentti näki heti missä mennään, mutta teki vielä muutaman testin. Hän veti pitsaleikurin näköisellä laitteella molemmista jalanpöydistä, oikeassa jalassa tuntui nokkoselta tuntuva polte, kun taas vasemmassa jalassa ei tuntunut miltään. Sama toistui useassa kohtaa jalkaa. Lisäksi jouduin tekemään yhden jalan kyykkyjä, jossa lepäävä jalan jalkapöytä koskettaa toista pohjetta. Oikealla homma meni nätisti, mutta vasemman jalan kohdalla jalka alkoi heilua sivusuunnassa.
Piriformis syndroomalla tarkoitetaan sitä, että pakarassa oleva Piriformis -lihas puristaa sen alla olevia hermoja ja siten estää käskyjen menon jalan lihaksiin. Tästä syystä tunto ja lihakset olivat vähentyneet vasemmasta jalasta. Piriformis myös vaikuttaa happojen huuhteluun, koska vasemmassa jalassa ei toimi normaalisti lihasten jäykistyminen ja rentoutuminen, jonka pitäisi huuhdella lihasta. Samaan aikaan oikea jalka joutuu tekemään enemmän töitä, joka myös lisää hapotusta.
Kävin keväällä muutaman kerran Pentillä hierottavana ja sain tukun itsehoito ohjeita. Ongelmana vain on se ettei hermot palaudu välittömästi, vaan palautuminen voi kestä useita kuukausia. Ja kaiken lisäksi ei voida olla varmoja, että puristaako lihas vieläkin hermoja.

Vasemman jalan hermot puristuksessa.

Tämä selittääkin sitä, etten ole vähään aikaan päässyt riittävän lujaa tasaisilla osuuksilla. Watit on jäänyt puuttumaan, kun niitä olisi tarvittu. Vasen jalka on osittain pois pelistä, eikä happojen huuhtelu toimi. Teknisillä ja ylämäki osuuksilla tätä ei niin kongreettisesti ole huomannut, koska muukin kroppa on osallistunut silloin työntekoon.

Nyt vain pitää toivoa, että vasen jalkakin alkaa pelittää ja takanapaan alkaisi välittyä riittävästi watteja. Ensimmäisessä kisassa Rajamäellä, homma pelitti jossain määrin ekalla kierroksella. Toisella kierroksella tehot taas tippui yllättäen ja jäin 7 sijasta taistelevasta porukasta. Onko se Piriformiksen vika vai vain ihan tavallista huonoutta, sitä en osaa sanoa. Ehkä se selviää ensi viikonloppuna Liedossa? Pääasia että oli taas kiva päästä kisailemaan! Toisaalta olishan se kiva joskus vähän pärjätäkkin :)

Vuosi 2013

Vuosi harjoittelua on taas takana.
Harjoittelua tunteja tuli yhteensä 661h ja eniten määrää tuli maaliskuussa 87h.
Erilaisten pyörien päällä aikaa kului 502h.
Saliharjoittelua tuli vain 27h.

Tänä vuonna määrä pysyy korkeintaan samana, mutta panostetaan siihen kuuluisaan "laatuun" :)
Voima ja liikkuvuus harjoituksia on tarkoitus tehdä talvella vähemmän, mutta ympäri vuoden.

2014 vuosi alkoi varsin hyvin, kun olimme loppiaisen Syötteellä hiihtelemässä.
Suksi luisti ja kelit oli muutenkin pohjanmaan sateisiin verrattuna loistavat.

Uusi ilme ja uusi kausi

Kausi on saatu ajat sitten päätökseen ja välis on ehditty huilatakkin. Toki tänä vuonna "huiliviikot" meni pyöräillessä, kun juuri sattui olemaan polut parhaimmillaan. En sitten keksinyt muutakaan tekemistä kuin käydä tykittelemässä jäätyneitä lähipolkuja Giantilla. Täytyy kyllä sanoa että täysjousto nostaa polulla ajon hauskerrointa aika reilusti. Jäykkäperälläkin pääsee kovaa polulla, mutta jotenkin se on väkinäistä ja puskemista. Täysjousto menee huomattavasti sulavammin ja vauhti kasvaa huomaamatta.

Tosiaan nyt on taas täysi reeni päällä ja ensi vuodeksi on taas asetettu tavoitteet korkealle. Tässä vaiheessa on hyvä muistella viime kesää. Parhaimmat kisat ajoin: Tahkolla, Nivalassa, Vaasa XCO:ssa, Botnia MTB:ssa.

Tahkon kisa oli minulle yllätys. Jaksoin koko 120km ilman suurempia ongelmia ja aika kierroksella hidastui vain n. 10min. Ero melkein tulee jo ensimmäisellä 20km, kun ekalla kierroksellä ajetaan letkassa suhteellisen kovaa.
Nivalan sijoituksellisesti samaa keskikastia kuin muutkin kisani, mutta oma ajo oli mielestäni ehkä vuoden parasta. Polkuosuudet meni todella vauhdikkaasti ja jaksoin ajaa mielestäni samalla teholla alusta loppuun. Ainoastaan hitauteni hiekkateillä oli ongelma. Tähän asiaan pitää ensi vuodeksi keksiä jotain.... ehkä treeniä?
Vaasa XCO meni myös tosi hyvin. Tuttu reitti tietenkin auttoi asiaa, koska osasi ajaa alusta asti kovaa joka kohdan. Joskus uusilla reiteillä oppii vasta loppu kisasta nopeimmat linjat. Vaasan kisassa kuitenkin menemistä haittasi jonkun verran kramppaava jalka.
Tänä vuonna Botnia MTB oli vain epävirallinen kisa, mutta järjestelyt oli siltikin kohdillaan. Merkinnästä voisi itseasiassa moni kisajärjestäjä ottaa mallia. Itse kisassa minulla oli erittäin hyvä päivä. Sain ajaa koko ajan täysillä, eikä tuntunut pahalta ollenkaan. Välissä itse asiassa piti vähän hidastaa kun ei meinannut pysyä enää polulla.

Toivotaan että ensi vuonna tulee lisää hyviä kisoja, niitä on aina talvella kiva muistella. Tässä vielä mielestäni parhaimpia kuvia kesän kisoista:

Vaasa XCO

Lieto XCO

Lieto XCO

Lieto XCO

Nivala XCO

Nykarleby MTB

XCM SM