torstai 24. elokuuta 2017

Elonmerkkejä blogissa ja kuskissa

Niin vain se blogin kirjoittelukin jää, kun ei meinaa pyörä kulkea. Perinteiset kisarapskatkin jää kirjoittamatta, kun ei kisoista jää muuta mieleen kuin hapot. Alkaiskohan tästä nyt se ryhdistäytymisvaihe?

Tahko MTB


Suurin ja kaunein Tahko MTB ei pettänyt tänäkään vuonna. Keli oli loistava ja tunnelma kohdillaan. Vaikka kisassa oli aivan järkyttävän huonot jalat, niin kisan jälkeinen karpalolonkero, terassi, aurinko ja kaverit nosti taas fiiliksen kohdilleen.
Kotona Stravaa tutkiessa, segmenttien ajat vahvisti omat tuntemukset. Alamäissä ja poluilla vauhti oli kohtuullista, mutta ylämäessä vauhti oli viime vuotista nihkeämpää ja edellis vuonna ajoin sentään kaksi kierrosta. Ens vuodeksi jäi sen verran hampaan koloon, että vieläkin leukoja pakottaa. Voi se johtua toki kaatumisestakin.

Tahko MTB oli taistelua alusta loppuun. Kiitos Waterproof Sport tästä ja muista kuvista


Cycli XCO ja XCM


Pari viikkoa Tahkosta oli Cycli viikonloppu. Lauantaina XCO ja sunnuntaina XCM. Kisat olivat myös ensi esiintyminen Crocin kalustolla. XCO:hon halusin lähteä kokeilemaan jäykkäperällä. Crocin jäykkäperä on nimittäin mun uusi suosikki pyörä. Itseasiassa koko Croc homma lähti siitä käyntiin. Alpen Tourin jälkeen olin päättänyt, että ensi kaudeksi mun pitää saada kevyempi ja tehokkampi jäykkäperä alle. Trekissä oli hyvä geometria ja se oli mukava ajaa, mutta sitä vaivasi alusta asti tietynlainen nihkeys. Pyörä ei tuntunut koskaan herkältä ja kevyeltä ajaa. Menin koeajamaan Croccia ja ihastuin siihen välittömästi. En ala tässä liikaa Croceja hehkuttamaan, koska netissä on jo liikaakin ylistäviä blogitestejä. Mutta silti vahvasti kehotan testaamaan Croc:ia jos olet pyörää hankkimassa. Croc HT kestää vertailun minkä tahansa merkin parhaimpiin jäykkäperiin, makuasia minkä sitten niistä valitsee.
Niin siitä lauantain kisasta: Ajo oli niin sanotusti kauden parasta syöttöä ja lopuksi alkoi jo varmaan etäisesti näyttämäänkin uskottavalta. Ennen kaikkia kisaaminen oli jälleen mukavaa, eikä pelkää jatkuvaa maitohappokylpyä.
Alkoi taas muistumaan miksi tykkään kisailla. Kiitos taas Tarja K kuvista.
Sunnuntain marathonille Croceista mukaan pääsi täysjousto. Marathon reitti on ehdottomasti täysjouston hommia, paljon juurakkoista tasamaapolkua. Kai se kulku oli ihan jees, mutta sen verran reitillä oli siirtymiä, että tämän kauden ongelmat tuli aika boldina esiin. Siirtymillä taistelin ja poluilla koitin jotain yrittää. Sen verran poluilla kuitenkin tapahtui, että saatiin isompi porukka hajalle ja toisen kierroksen lopulla meitä oli enää 3 jäljellä. Muutoin taktiikka oli loistava ja toimiva, mutta itse menin tippumaan kyydistä kolmannen kierroksen alussa. Sijoitus kuitenkin 7.
Tästä porukasta voiton vei Petri


SM XCE ja XCO


Oma seurani ProMTB järjesti Valkeakoskella SM-kisojen tuplaviikonlopun. Lauantaina XCE ja sunnuntaina XCO.
Itse osallistuin ekan kerran Eliminator kisaan ja koukuttavahan kilpailumuoto sekin on. Kyllähän näitä ajaisi enemmänkin kuin kerran vuodessa.
Oma kulkukin parani erä erältä ja viimeisessä oli jo vähän yritystä. Sijoitus 7. Loisto tulos meikäläiselle näissä karkeloissa.
Hanaa!!

Seuraavana päivänä lähdin pelon sekaisin tuntein XCO-kisaan. Taso oli sen verran kova, että hyvänäkin päivänä löytää itsensä viimeiseltä sijalta. Vielä kun ProMTB oli tehnyt loistavan, mutta pirun raskaan radan. Alun itsesäälistä kun selätin, niin huomasin että tässähän ollaan ihan kohtuu sijoilla. Ensin sain kiinni Uus-Piuharin Teemun, jonka ekan kierroksen vauhdille olen todella kateellinen. Kuvista päätellen Teemu ajaa muina miehinä alut kärjen mukana, se ei ole multa onnistunut, vaikka sitä olen usein yrittänyt.
Teemun jälkeen näin horisontissa Samuel Halmeen. Sain yllätävän nopeasti Samuelin kiinni ja pääsin samantien ohikin. Samuel kuitenkin jäi kuin takiainen peesiin. Loppukiriin en uskaltanut hommaa jättää, sen verran opin eilisestä XCE kisasta. Pari viimeistä kierrosta sainkin rypistellä. Onneksi viimeisessä mahdollisesssa paikassa sain riittävän eron joka riitti maaliin.
Suomen paras XCO-rata?

Osakausi katsaus


Kausi on ollut pettymys, sekavaa taistelua koko ajan. Toisaalta taistelujen lomassa olen mielestäni tajunnut, mitä kestävyysurheilu on ja kuinka sitä oikein kannattaisi reenailla. Ens vuonna nähdään, olenko vieläkään tajunnut yhtään mitään, onko kaikki puheeni vain joutavaa haihattelua ja tulleeko ensi kesästäkin yhtä kylmä. Mutta vakaa aikomus on vielä joskus ajaa isoa kovaa, vaikkei minua ihan junioriksi enää monessakaan kategoriassa laiteta.
Motivaatio on kuitenkin välin notkahduksen jälkeen taas yllättän korkealla. Ens vuonna AlpenTourilla haluan ajaa kovaa ja nähdä mihin se riittää. Sopiva vuorikauris on ainakin saatu alle.
Ennen ensi kautta on tätäkin "kesää" vielä kuitenkin jäljellä. Korsossa tupla viikonloppu XCO:ta. Hyvinkäällä XCO:n finaali, Nivalassa XCM SM ja Pirkka MTB:kin ajattelin käydä ajamassa. Kaiken lisäksi viime aikaisissa harjoituksissa en ole voinut välttyä tunteelta, etteikö kunto olisi vähän nousussa. Saattaa olla että tulevat kisat vie niiltäkin ajatuksilta maton alta, mutta ainakin harjoituksissa on taas ollut kivaa.

Mutta näihin kuviin, näihin tunnelmiin, nähdään kisoissa.
-Arto-