tiistai 27. elokuuta 2013

Giant Anthem Advanced 29er

Tämän vuoden kisoissa on pikku hiljaa kypsynyt ajatus, että ehkei se jäykkäperäinen olekkaan suomen kisoissa kaikista nopein. Varsinkin Tahkon 2 kierroksen kivikkopolut sai ajattelemaan, että pieni mukavuus ei olisi pahitteeksi. Muutenkin kaikki kisat jotka olen tänä vuonna ajanut, olisi sopinut täysjoustolle paremmin.

Kypsyneen ajatuksen jälkeen piti vain löytää sopiva pyörä ja vielä sopivalla hinnalla. Kisoissa tuli koeajettua kaiken tyyppisiä 29 täysjoustoja ja muutama erottui edukseen(Spessu, Trek, Orbea ja Giant).
Halusin pyörän joka tuntuisi nopealta heti, sillä muutama täysjousto jota kokeilin tuntui laiskalta ja tehottomalta. Vika varmaan oli painavissa kiekoissa tai muissa osissa, mutta ensivaikutelmaa on vaikea jälki käteen muuttaa.
Lopulta ehdokkaita oli vain pari jäljellä Spessun Epic ja Giant Anthem. Spessu tuntui vähän tylsältä, kun se on jo melkein joka toisella ja toiseksi se on aika kallis. Joten Giantista lähti tilaus vetämään. Malliksi valitsin Anthem Advanced 29er 1:sen, eli hiilikuituisen malliston keskimmäisen. Osasarjan vaihdatin Sramin XX1:seen ja kiekot minulla oli jo ennestään.

Vanhat kiekot sopi tosi hyvin väreihin ja muutenkin pyörä oli ilo silmille.
Kun olin saanut pyörän kasattua, tein lyhyen koeajon. Ja oli huojentava todeta, että hankinta oli onnistunut. Pyörä vastasi polkaisuun välittömästi, eikä turhaa notkumista ollut havaittavissa edes putkelta ajettaessa. Mittaria ei ole vielä pyörässä kiinni, mutta ainakin tuntuman perusteella voisi päätellä ettei vauhdissa häviä tasaisellakaan. Painoa pyörällä oli Shimanon peruspolkimilla 10,4kg, joten painossakaan ei häviä kovin paljoa.
Giantin Maestro on viilattu entistäkin paremmaksi, nyt ei joustoa huomaa olleenkaan poljettaessa.

Pidemmän koeajon perusteella hyvä fiilis pyörästä vain varmistui. Runko on todella tukeva eikä takapäätä tarvitse lukita. Pyörä nousee jyrkkiäkin mäkiä todella hyvin. Kaipaamaan jäin ainoastaan keulan etälukitusta. Jotkut ei keulan lukitusta paljoa käytä, mutta minulle se on melkein ehdoton.
Giantin Overdrive 2 tarkoittaa paksumpaa keulan kaulaputkea. Tällä ratkaisulla ei edes Sid tunnu löysältä.
Toinen negatiivinen asia on jyrkkä ohjauskulma. Ymmärrän mitä Giant on geometrialla hakenut, mutta silti toivoisin keulan olevan vähän loivempi, jotta uskaltaisi paremmin hyökätä kivikkoihin. Mutta eikähän tähänkin totu. Sitä varten pyörän hankinkin jo syksyksi, että osaisin ajaa sillä kovaa ensi kesänä.
Satulaksi valitsin vanhan tutun Sellen SLR:n.

Voimansiirrosta huolehtii Sramin XX1.
Jarruiksi valitsin Avidin XX:t. Vaikka en ole edellisessä pyörässä ollut täysin tyytyväinen Avideihin, niin valitsin ne silti. Ne sopii niin nätisti Sramin osasarjaan ja toiseksi minulla on jo Avidin ilmaussarja ja varajarrupaloja. Mutta jotain Avidi oli jarruissa muuttanut, koska jarruissa oli yllättäen tehoja ja vähän tuntumaakin. Kyllä näillä jo jarruttaa tiukan paikan tullen.
Jarruksi valitsin taas Avidit, tällä kertaa ne tuntui jopa jarruttavan.

Ajattelin mennä joku päivä kellottamaan Vaasan XCO rataa Wilierillä ja Giantilla. Jos lopulta löytyisi vastaus kumpi on nopeampi, jäykkäperäinen vai täysjousto?! Mutta on täysjousto nopeampi tai ei, niin on se miljoona kertaa mukavampi. Aivan kun olisi löytänyt harrastuksen uudestaan:)

3 kommenttia:

  1. Tyylikkään näkönen pyörä. Ja eiköhän sitä vauhtiakin löydy kuskin tuntien riittävästi :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos, kyllä omastakin mielestä pyörä on varsin tyylikäs. Lauantaina pyörä saa ensimmäisen tulikasteen Pohjanmaan aluemestaruuskisoissa.

    VastaaPoista