tiistai 10. joulukuuta 2013

Uusi ilme ja uusi kausi

Kausi on saatu ajat sitten päätökseen ja välis on ehditty huilatakkin. Toki tänä vuonna "huiliviikot" meni pyöräillessä, kun juuri sattui olemaan polut parhaimmillaan. En sitten keksinyt muutakaan tekemistä kuin käydä tykittelemässä jäätyneitä lähipolkuja Giantilla. Täytyy kyllä sanoa että täysjousto nostaa polulla ajon hauskerrointa aika reilusti. Jäykkäperälläkin pääsee kovaa polulla, mutta jotenkin se on väkinäistä ja puskemista. Täysjousto menee huomattavasti sulavammin ja vauhti kasvaa huomaamatta.

Tosiaan nyt on taas täysi reeni päällä ja ensi vuodeksi on taas asetettu tavoitteet korkealle. Tässä vaiheessa on hyvä muistella viime kesää. Parhaimmat kisat ajoin: Tahkolla, Nivalassa, Vaasa XCO:ssa, Botnia MTB:ssa.

Tahkon kisa oli minulle yllätys. Jaksoin koko 120km ilman suurempia ongelmia ja aika kierroksella hidastui vain n. 10min. Ero melkein tulee jo ensimmäisellä 20km, kun ekalla kierroksellä ajetaan letkassa suhteellisen kovaa.
Nivalan sijoituksellisesti samaa keskikastia kuin muutkin kisani, mutta oma ajo oli mielestäni ehkä vuoden parasta. Polkuosuudet meni todella vauhdikkaasti ja jaksoin ajaa mielestäni samalla teholla alusta loppuun. Ainoastaan hitauteni hiekkateillä oli ongelma. Tähän asiaan pitää ensi vuodeksi keksiä jotain.... ehkä treeniä?
Vaasa XCO meni myös tosi hyvin. Tuttu reitti tietenkin auttoi asiaa, koska osasi ajaa alusta asti kovaa joka kohdan. Joskus uusilla reiteillä oppii vasta loppu kisasta nopeimmat linjat. Vaasan kisassa kuitenkin menemistä haittasi jonkun verran kramppaava jalka.
Tänä vuonna Botnia MTB oli vain epävirallinen kisa, mutta järjestelyt oli siltikin kohdillaan. Merkinnästä voisi itseasiassa moni kisajärjestäjä ottaa mallia. Itse kisassa minulla oli erittäin hyvä päivä. Sain ajaa koko ajan täysillä, eikä tuntunut pahalta ollenkaan. Välissä itse asiassa piti vähän hidastaa kun ei meinannut pysyä enää polulla.

Toivotaan että ensi vuonna tulee lisää hyviä kisoja, niitä on aina talvella kiva muistella. Tässä vielä mielestäni parhaimpia kuvia kesän kisoista:
Vaasa XCO

Lieto XCO

Lieto XCO

Lieto XCO

Nivala XCO

Nykarleby MTB

XCM SM

maanantai 16. syyskuuta 2013

Kauden lopun koitokset

Taas on muutamat kisat kisattu ja kausi alkaa olemaan paketissa.
Alunperin olin ajatellut ajaa Nivalan jälkeen vain aluemestaruuskisat ja SM-kisat.
Suunnitelma piti siihen asti, kun aluemestaruus kisoissa tyhjäsin takarenkaani viimeisellä kierroksella. Varmalta näyttänyt voitto meni sivusuun ja aluemestaruuden meni tällä kertaa kaverilleni. Hannu onkin saanut tänä vuonna sellaisen innostuksen lajista päälle, että vaikka ensi vuonna välineet pysyisi kunnossa, niin mestaruus saattaa silti pysyä samassa osoitteessa.

Takarenkaan hajoaminen aiheutti sen, että päätin seuraavana viikonloppuna käydä Nykarleby MTB:ssä. Päätös olikin hyvä, sillä keli, reitti ja järjestelyt oli huippuluokkaa. Vielä kun oma ajokin sujui ja välineet kesti, niin kauden kolmas voitto oli taskussa. Tämä antoikin paljon itseluottamusta, että vuosien harjoittelu alkaa näkymään ja alkaa ns. kampi kääntymään.

Kisaamisen sitten piti loppua eiliseen, kun Tampereella kisattiin marathonin SM-mestaruudesta. Nälkää kisailemiseen enää oikein tahtonut löytyä, joten lähdössä löysäilin ja löysin itseni ruuhkassa seisoskelemassa ensimmäisten polkujen alkaessa. Homma ei muutenkaan meinannut aluksi maistua ja ajattelin jättäväni leikin kesken ensimmäisen kierroksen jälkeen. Mutta pikku hiljaa kroppa ja mieli alkoi heräämään reitin samalla parantuessa. Aloinkin nostamaan sijoitusta tasaisesti ja kulkukin rupesi olemaan ihan hyvää.
Innostuksesta en kuitenkaan päässyt nauttimaan kovin kauaa, kun huomasin luistelevani kyljelläni nurmikolla. Helpossa alamäessä takarengas lähti yllättäen alta, aivan kuin jään päälle olisin ajanut.
Miehelle ei tullut kuin arpi komistamaan kyynerpäätä, mutta satula meni rytäkässä rikki, joten leikki sai taas jäädä kesken. Eniten jäi harmittamaan, kun en päässyt ajamaan erittäin hienoa marathon reittiä loppuun. Vauhtini kisassa ei ollut läheskään kauden parasta, mutta toisaalta jaksaminen tuntui hyvältä, eikä selkä vielä edes näyttänyt merkkejä väsymisestä.
Vielä kauden lopussakin jaksaa hymyillä :)

Alun motivaatio-ongelmien jälkeen jäi taas fiilis, että kyllä tämä on vain hieno laji! En malta vielä kautta tähän lopettaakkaan, vaan meen vielä nauttimaan Tampereen poluista kauden päätös kisaan 29.9. Pääsee Giantikin vielä kokeilemaan, miltä kisaaminen tuntuu suomen huippujen kanssa.

tiistai 27. elokuuta 2013

Giant Anthem Advanced 29er

Tämän vuoden kisoissa on pikku hiljaa kypsynyt ajatus, että ehkei se jäykkäperäinen olekkaan suomen kisoissa kaikista nopein. Varsinkin Tahkon 2 kierroksen kivikkopolut sai ajattelemaan, että pieni mukavuus ei olisi pahitteeksi. Muutenkin kaikki kisat jotka olen tänä vuonna ajanut, olisi sopinut täysjoustolle paremmin.

Kypsyneen ajatuksen jälkeen piti vain löytää sopiva pyörä ja vielä sopivalla hinnalla. Kisoissa tuli koeajettua kaiken tyyppisiä 29 täysjoustoja ja muutama erottui edukseen(Spessu, Trek, Orbea ja Giant).
Halusin pyörän joka tuntuisi nopealta heti, sillä muutama täysjousto jota kokeilin tuntui laiskalta ja tehottomalta. Vika varmaan oli painavissa kiekoissa tai muissa osissa, mutta ensivaikutelmaa on vaikea jälki käteen muuttaa.
Lopulta ehdokkaita oli vain pari jäljellä Spessun Epic ja Giant Anthem. Spessu tuntui vähän tylsältä, kun se on jo melkein joka toisella ja toiseksi se on aika kallis. Joten Giantista lähti tilaus vetämään. Malliksi valitsin Anthem Advanced 29er 1:sen, eli hiilikuituisen malliston keskimmäisen. Osasarjan vaihdatin Sramin XX1:seen ja kiekot minulla oli jo ennestään.

Vanhat kiekot sopi tosi hyvin väreihin ja muutenkin pyörä oli ilo silmille.
Kun olin saanut pyörän kasattua, tein lyhyen koeajon. Ja oli huojentava todeta, että hankinta oli onnistunut. Pyörä vastasi polkaisuun välittömästi, eikä turhaa notkumista ollut havaittavissa edes putkelta ajettaessa. Mittaria ei ole vielä pyörässä kiinni, mutta ainakin tuntuman perusteella voisi päätellä ettei vauhdissa häviä tasaisellakaan. Painoa pyörällä oli Shimanon peruspolkimilla 10,4kg, joten painossakaan ei häviä kovin paljoa.
Giantin Maestro on viilattu entistäkin paremmaksi, nyt ei joustoa huomaa olleenkaan poljettaessa.

Pidemmän koeajon perusteella hyvä fiilis pyörästä vain varmistui. Runko on todella tukeva eikä takapäätä tarvitse lukita. Pyörä nousee jyrkkiäkin mäkiä todella hyvin. Kaipaamaan jäin ainoastaan keulan etälukitusta. Jotkut ei keulan lukitusta paljoa käytä, mutta minulle se on melkein ehdoton.
Giantin Overdrive 2 tarkoittaa paksumpaa keulan kaulaputkea. Tällä ratkaisulla ei edes Sid tunnu löysältä.
Toinen negatiivinen asia on jyrkkä ohjauskulma. Ymmärrän mitä Giant on geometrialla hakenut, mutta silti toivoisin keulan olevan vähän loivempi, jotta uskaltaisi paremmin hyökätä kivikkoihin. Mutta eikähän tähänkin totu. Sitä varten pyörän hankinkin jo syksyksi, että osaisin ajaa sillä kovaa ensi kesänä.
Satulaksi valitsin vanhan tutun Sellen SLR:n.

Voimansiirrosta huolehtii Sramin XX1.
Jarruiksi valitsin Avidin XX:t. Vaikka en ole edellisessä pyörässä ollut täysin tyytyväinen Avideihin, niin valitsin ne silti. Ne sopii niin nätisti Sramin osasarjaan ja toiseksi minulla on jo Avidin ilmaussarja ja varajarrupaloja. Mutta jotain Avidi oli jarruissa muuttanut, koska jarruissa oli yllättäen tehoja ja vähän tuntumaakin. Kyllä näillä jo jarruttaa tiukan paikan tullen.
Jarruksi valitsin taas Avidit, tällä kertaa ne tuntui jopa jarruttavan.

Ajattelin mennä joku päivä kellottamaan Vaasan XCO rataa Wilierillä ja Giantilla. Jos lopulta löytyisi vastaus kumpi on nopeampi, jäykkäperäinen vai täysjousto?! Mutta on täysjousto nopeampi tai ei, niin on se miljoona kertaa mukavampi. Aivan kun olisi löytänyt harrastuksen uudestaan:)

Pyssymäki marathon

Kisaraporttia pukkaa vähän näin jälkikäteen. Mutta tosiaan muutama viikko sitten kilpailtiin Nivalassa Marathon cupin osakilpailu, jossa luvassa oli hidasta polkua, nopeaa polkua ja vielä vähän lisää polkua. Reitti kuuluu ehdottomiin suosikkeihin vaikkakin ymmärrän, että osa poluista on vähän turhankin teknistä marathoniin. Järjestelyt Nivalassa on aina huippuluokkaa ja kelikin oli tänä vuonna kohdillaan. Matka oli vakio 60km ja se saatiin aikaan 3:lla 20 km kierroksella.

Lämmitellessä kisaan oli erikoinen fiilis. En ollut paljoa ajatellut etukäteen näitä kisoja, joten lämmitellessä oli vaikea edes tajuta että kohta pitäisi alkaa kisamaan. Rehellisesti sanottuna ei kiinnostanut ollenkaan:)
Mutta sain kuitenkin hinattua itseni lähtöviivalle, jossa tuumasin että ajellaan nyt vain kisa läpi. Lähtö käsky tuli ja saman tien mieli muuttui "Tänään ajetaan tosissaan".
Ei oikein meinannut aluksi kiinnostaa. Kiitos Kaisa kuvista!

En tiedä mitä harjoittelussani pitäisi muuttaa, koska vaikka otin alun aivan täysiä olin silti vaikeuksissa ja jäin 10 sijan huonommalle puolelle. Mutta vaikka en omasta mielstäni tee mitään vauhdinlisäystä, niin reilun puolen tunnin ajon jälkeen alan ohittamaan porukkaa. Mutta toisaalta tämä tekee ajamisesta huomattavasti mielekkäämpää, kun ei ole lopussa tien tulppana. Positiivistä oli myös se, että kun Kusti Kittilä sai minut loppumatkasta kiinni ongelmiensa jälkeen, pystyin vastamaan hänen vauhtiin. Itse asiassa yhdellä polun pätkällä Kusti jopa jäi minusta. Toinen asia minkä olen kauden mittaan huomannut on, että mitä hitaampi ja raskaampi reitti on sitä paremmin se sopii minulle. Kova vauhtinen hiekkatie tykittely ei sovi ollenkaan -> liian hennot jalat.
Kiitoksia epäonniselle Jaakolle huolosta!
Kaiken kaikkiaan pyörä kulki kisassa ehkä parhaiten koko kesänä. Polut meni melkein lentämällä ja yhdessä kohtaa pääsinkin lentoon, harmi vain kun pyörä ei lähtenyt mukaan. Ainoastaan harmittamaan jäi se, että vaikka omasta mielestäni ajoin koko ajan käsittämättömän kovaa, niin se kärki perkele ajoi vielä 13 min kovempaa :) Noh tietääpä, paljonko reisistä pitää vielä ens kaudeksi vauhtia repiä!

perjantai 2. elokuuta 2013

Arvokisa räpellystä

Keväällä suunnitellessani kisoja ja mahdollista huippukuntoa, asetin päätavoitteeksi Vaasa XCO, SM XCO ja PM XCO -kisat. Tarkoitus oli onnistua edes yhdessä niistä.
Nyt kun kisat on kisattu niin voisin todeta, että paras onnistuminen tuli Vaasassa. Arvosanan annan suoritukselleni 8+, jos kramppeja ei olisi tullut niin 10 olisi voinut olla lähellä.

SM-kisat meni aivan penkin alle. Jännitys ennen kisaa oli korviin asti, koska ajattelin etukäteen reitin sopivan minulle ja jäykkäperäiselle pyörälleni. Ekalla kierroksella ei kuitenkaan jalka tuntunut kovin erikoiselta ja toista kierrosta pääsin ajamaan vain muutaman minuutin, kunnes totesin takarenkaan olevan tyhjä. Reitillä ei olisi pitäyt saada renkaita puhki, joten vararengasta ja pumppua ei edes ollut mukana. Arvosana 4

Epäonnistuneesta SM-kisasta suivaantuneena ajattelin kokeilla vähän erillaista valmistautumista. Tein viikolla 3 kovaa reeniä ja vielä lauantaina rataan tutustuessa ajoin melko reippaasti. Tälläinen valmistautuminen tuntuukin sopivan huomattavasti paremmin. Harmi vain kun taas tuli vähän muita mutkia matkaan.
Kisan lähdössä onnistuin räpeltämään huolella ja huomasinkin olevani lähtökiihdytyksen jälkeen viimeisenä, tästähän ei tosin voi kun syyttää itseään. Yritin ekassa nousussa ponnistaa vähän paremmalle sijalle ja hyvän vauhdin nappasinkin nousussa. Harmi vain kun joku sulki reitin edestäni ja löysin taas itseni viimeiseltä sijalta. Tämän jälkeen homma alkoi kuitenkin sujumaan ja aloin nostaa sijoitustani.
Kisassa ajettiin 6 kierrosta ja 3 kierroksen lopulla sain 3 hengen porukan näkyviini, joka taisteli 4 sijasta. Tässä vaiheessa ajattelin, että hyvin tässä vielä käy. Mutta kun otin neljännelle kierrokselle lähdettäessä uuden pullon alkoi vastoinkäymiset. Ensin en meinannut löytää pulloa huoltoalueelta, kun järjestävät olivat kisan aikana uudelleen järjestänyt huoltoaluetta. Hädissäni pullon kuitenkin metsästä bongasin ja tungin sen telineeseen. Kiireessä kuitenkin laitoin pullon huolimattomasti telineeseen, koska kun meinasin ottaa ekan ryypyn, niin eihän sitä enää siellä ollut. Tässä vaiheessa meinasin keskeyttää, kun ajattelin etten millään pääse 3 kierrosta maaliin 30 asteen helteessä. Mutta jatkoin kuitenkin ajelua ja ajeluksi se myös jäi. Sijoitus oli maalissa 8. ja fiilis nolla. Arvosana ensimmäiselle 3 kierrokselle 8, mutta viimeiset kierrokset tiputti sen 6:ksi.

Nyt pitelen vähän lomaa kisailusta ja nautiskelen loppu kesän pyöräily keleistä.
Uusia tuuliakin saattaa olla tulossa pyörä rintamalle, mutta siitä voisin kirjoitella sitten erikseen.

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Vaasa XCO

Kotikisa Vaasa XCO ajettiin sunnunstain 14.7. Odotukset omalta kohdalta oli huipussaan ja samalla myös jännitys. Porukkaa oltiin saatu hyvin viivalle, lähes koko suomen kärki oli viivalla muutamaa huippua lukuun ottamatta.
Oma valmistautuminen meni aavistuksen mönkään, kun olin näyttämässä Miettisen Ollille rataa edellisenä päivän. Intouduin ajamaan Ollin takana ja "herättely" -lenkistä tulikin turhan kova. Hommaa vielä pahensi se, että jäin radalle talkoisiin, joten palautuminen ei oikein tahtonut lähteä käyntiin.
Ekalla kierroksella näytti ja kulki vielä hyvin

Kisassa eka kierros meni mielestäni hyvin ja olinkin kierroksen jälkeen oman sarjani kärjessä. Toisella kierroksella Kupiaisen Mikko siirtyi vetovuoroon ja harmikseni huomasin, että veturissa oli turhan paljon potkua. Selkä alkasi karkaamaan, mutta serpentiinillä sain vielä Mikon kiinni. Seuraavalla polun pätkällä veturi taas puuskutti siihen malliin, että selkä katosi tavoittamattomiin. Jatkoin tästä huolimatta sen minkä jaksoin, valitettavasti jalat alkoi jo tässä vaiheessa laiskottelemaan. Tämän laitan edellisen päivän piikkiin, en tietenkään miehen :) Voimattomat jalat saivat vähän lisä maustetta 4 kierroksella, kun mukaan tuli krampin oireet. Onnistuin kuitenkin välttämään ne, mutta yleensä niin hyvät ylämäet jouduin ajamaan turhan rauhallisesti.
En kisassa edes huomannut, että tässäkin kohdassa käydään ilmassa:)


Olin jo tyytynyt toiseen sijaan, mutta viimeisessä nousussa tuttu selkä tuli vastaan. Mikko oli joutunut juoksu hommiin renkaan puhjettua ja minulla olikin helppo homma poimia kärki paikka takaisin itselleni.
Eli kisan saldo oli ensimmäinen M-30 sarjan voitto. Ajo ei kuitenkaan ollut mikään mahtava ensimmäistä kierrosta lukuun ottamatta. Mutta kotikisa, huippu reitti ja mahtava kannustus teki kisasta yhden kesän hienoimmista! Vielä turha kramppailu pois, niin voidaan jo mennä aika lujaa.

Ensimmäinen M-30 voitto :)

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Kisakausi huipentuu

Nyt kun Tahkolla nautiskelu on takana, niin nyt pitäisi alkaa oikeasti kisaamaan. Tulevana viikonloppuna on kotikisa Vaasa XCO ja voin sanoa, että kotikisa jännittää aina eniten.

Reitti on tuttu ja sen pitäisi sopia minulle. Pyörä todella hyvä ja se toimii paremmin kuin koskaa. Jäykkäperäisenkin pitäisi sopia radalle. Joten jos ei kulje niin melkein vois sanoa, että on miehessä vikaa:) Mutta enköhän minä vielä jonkun selityksen keksi.

Vaasa XCO:n jälkeen on SM-kisat ja sen jälkeen on Pohjoismaiden mestaruus kisat, joten toivottavasti pyörä alkaisi nyt kulkea. Reenattu on ainakin tosissaan ja vielä ehtii muutaman "herkistävänkin" tehdä.

Videolla on ensi makua, mitä tulevana viikonloppuna on edessä: Vaasa XCO

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Tahko MTB

Taas on kesän kohokohta Tahko MTB takana! Se ei tarkoita että tapahtuma olisi tärkein kilpailuna, mutta tunnelma on ylivoimaisesti parhain. Tahkolle tullaan menemään, joka vuosi vaikka jalkapaketissa kannustajaksi.

Tänä vuonna halusin välttää turhan stressaamisen jokaisesta minuutista ja vain nauttia tapahtumasta ja reitistä. Joten päätin osallistua hieman pidemmälle matkalle 120km. Päätös olikin hyvä, sillä huomasin edellisellä viikolla odottavani todella kovaa matkaan pääsyä. Aiempina vuosina tunnelmat on ollut jännityksen vuoksi päin vastaiset.

Ajattelin ottaa ensimäisen kierroksen todella rauhallisesti välttäen turhia happoja ja yli lyöntejä. Jouduinkin taistelemaan kilpailuviettiäni vastaan alun hiekkatieosuuksilla, nähdessäni kärjen karkaavan. Maltillisen alun jälkeen päädyinkin taluttelemaan ruuhkassa ensimmäisen Kinahmin. Myös Kinahmin jälkeiset polut sai ottaa todella rauhallisesti letkassa. Saavuin 30 km väliaikapaikkaan sijalla 15. 

Toiselle Kinahmille nousevalla polulla voi ajaa useampi kaveri rinnakkain, joten tässä vaiheessa laitoin ensimmäisen kerran vilkun päälle. Kinahmien jälkeen alkaa yleensä ruuhkat olemaan ohi ja saa keskittyä vain omaan ajoon. Jatkoinkin matkaa reipasta vauhtia keskittyen koko ajan, että jaksan myös seuraavan kierroksen. Onnekseni huomasin, että muita 120 km ajajia alkoi tulemaan selkä edellä vastaan. Varsinkin nousuosuuksilla sain nostettua sijoituksia. Ensimmäisen kierroksen viimeisessä nousussa El Grandessa taisin ohittaa kolme omaa sarjalaista. Mutta koska olin yksi harvoista kahden kierroksen kavereista joka ajoi jäykkäperäisellä, sainkin usein antaa tasoitusta alamäissä. Viimeisessä laskussa juuri ohittamini Lauri Siukola tulikin lentäen ohi. Ensimmäisen kierroksen jälkeen olin kuitenkin jo sijalla 8.

Toiselle kierokselle lähteässä vaihdoin uudet juomapullot ja geelit mukaan. Tein sen hieman nopeampaa, kuin Kalle Kauppinen ja Lauri Siukola, joten lähdin toiselle kierrokselle sijalla 6. Huomasin kuitenkin, että takaa tullaan vääjämättä kiinni, joten päätin jatkaa matkaa kolmestaan. Ajeltiinkin tällä porukalla ensimmäiselle Kinahmille asti. Ajoin Kinahmin päälle keulilla ja huomasin huipulla, että takanatulijoita ei näkynyt. Mutta jälleen alamäen poluissa alkoi takaa kuulumaan tuttua kolinaa ja porukka oli taas kassassa.

Eskolanmäen huoltopaikalla jouduin hakemaan uuden juomapullon huollosta ja Kalle ja Lauri pääsi karkuun. Kaverit meni vuorovedolla pitkällä takasuoralla, enkä saanut heitä kiinni ennen Kinahmi 2:sen polkuja. Kaiken lisäksi reidet alkoi antamaan viestiä, ettei krampit olisi enää kaukana. Onnistuin myös tiputtamaan ketjut, vaikkei sen pitäisi olla mahdollista XX1-osasarjalla :) Tässä vaiheessa ajatelinkin jo, että 6-sija tais mennä. Päätin kuitenkin ottaa orastavasta krampista huolimatta riskin ja ajaa Kinahmi 2:sen päälle. Hetken päästä taas huomasin tutut kaverit edessä ja krampitkin olivat kadonneet Taivaan rappujen talutuksessa. Kaverit veti Kinahmi 2:sen polut reipasta vauhtia täysjoustoillaan, mutta onneksi minulla ei ollut vaikeuksia seurata. Polkujen jälkeen siirryinkin taas sijalle 6 vetohommiin. Jossain vaiheessa huomasin, ettei Kalle ollutkaan enää perässä, joten viimeiset 20 km ajoimme Laurin kanssa kahden. Tässä kohtaa Laurin seurakaveri Jerry Oksman olit auttamassa meitä juomahuollossa ja erittäin isokiitos siitä! Jos olisin joutunut vielä pysähtymään, tuskin olisin enää saanut Lauria kiinni.

Tiesin Laurin olevan loppulaskussa merkittävästi nopeampi, joten yritin ajaa lopun nousut reippaalla vauhdilla, jotta saisin riittävästi eroa. Sainkin vähän eroa muutamassa nousussa, mutta nopeasti Lauri laski eron kiinni. El Grande nousi vielä hyvissä voimin, mutta Lauri roikkui sitkeästi perässä. Joten homma oli taputeltu ennen loppulaskua. Lauri ohitti minut heti ja eroa maalissa oli jo 30 sekunttia.

Fiilis oli kuitenkin maalissa erittäin hyvä. Kisa oli mennyt paremmin kuin odotin ja jaksoin toisen kierroksen todella hyvin. Eka kierros meni aikaan 2:59 ja toinen vain 10min hitaammin. Sille ei voi mitään, jos toinen parempi alamäissä, eikä itse pysty tekemään ratkaisua ennen niitä.
Ensi vuodeksi opin sen etten enää aja kahta kierrosta jäykkäperäisellä. Ekalla kierroksella jaksoi vielä taistella jäykkiksellä täysjoustoja vastaan polkuosuuksilla, mutta toiselle kierroksella alkoi polut olemaan jo yhtä tuskaa.
Taistelupari Lauri Siukola ja Arto Tikkala maalissa. Kuvaaja: Jeremias Holmberg

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Kisa 2 ja 3

Kisa 2: Maakuntaviesti Kauhajoki
Kuva: SPP-56

Helatorstaina kilpailtiin perinteisesti maantiepyöräilyn maakuntaviesti. Kilpailu käytiin Kauhajoella jossa kierrettiin 10km kierrosta 2 kertaa. Joukkueeseen kuului kolme kuskia ja miesten sarjassa juokkueita oli 8kpl:tta.
Itse ajoin Vaasan joukkueessa 2 osuutta ja vähän jännitti lähteä ajamaan, kun en Mallorcan reissun jälkeen ollut paljoa maantiepyörällä ajanut. Ekalla osuudella meidän joukkueen Tomi Huhtamäki oli päässyt irti Bölen joukkueen Lehtimäen Tonin kanssa. Sovimme Bölen joukkeen toisen osuuden ajajan kanssa, että ajettaisiin vuorovedoin, ettei muut saisi meitä kiinni. Lähdössä kuitenkin eroa tuli heti meidän ja Bölen välillä, joten päätin antaa mennä. Jalat toimi yllättävän hyvin ja eroa tuli tasaisesti takana tuleviin. Vaihtoon tullessa ero 2:na olevaan Böleen oli n. 5min. Viimeisellä osuudella Topparin Jaakolla oli helppo homma hoitaa voitto kotiin, mutta Jaakko ei päästä nyt itseen helpolla vaan tykitti osuutensa nopeiten.
Voitto on tullut nyt 4 vuotta peräkkäin Vaasaan ja itse olen ollut 3 kertaa mukana. Vaasassa on kyllä muutamia kilpakuskeja, muttei yhtäkään junnua. Toivottavasti tähän saataisiin joskus muutos.

Kisa 3: Skins MTB Rajamäki
Kuva: Kaisa Kekola

Lauantaiksi matkasin Rajamäelle Marathon cupin avaukseen. Tiedossa oli pitkä kisa, kun voittajan ajankin epäiltiin ylittävän 3 tuntia. Jotenkin jännitin selkäni puolesta, koska jo Liedon 1,5h rynkytyksessäkin se oli sanoa työsopimuksen irti. Lisäksi olin vaihtanut selvästi kevyemmät renkaat alle, samalla myös renkaiden ilmatila oli puolittunut. Mutta ei muuta kuin viivalle ja katsomaan miten käy.
Lähtö tapahtui nätisti asfalttia pitkin etuauton pitäessä vauhdin maltillisena. Vaikka tälläisissä tilanteissa ei saa ajaa kovaa, niin jotenkin aina onnistun tippumaan joukon hännille. Mutta alkusotkuista selvittyä löysin kuitenkin Korpelan Akista sopivan peesin. Akin perässä sainkin aivan hyvän lähdön kisalle ja ajattelin, että nyt minä näytän! Onneksi kuitenkin tuli ongelmia, jotta pystyin palaamaan mukavuusalueelle :)
Ensimmäisissä kivikoissa onnistuin kääntämään sarvia niin, että ne kääntyi renkaisiin nähden. Pysähdyin kääntämään niitä takaisin, huomasin stemmin jääneen löysälle. Lähdin kuitenkin ajamaan ja taas seuraavassa paikassa jouduin kääntämään stemmiä suoraan. Seuraavan kerran jälkeen alkoi jo vähän ajo hirvittämään, koska pyörä alkoi mennä mihin sattui. Onneksi paikalle osui rehti kilpakumppani, joka lainasi minulle työkalua stemmin kiristämiseen. Erittäin ISO KIITOS tälle kaverille.
Stemmi ongelmien jälkeen matka jatkui, mutta suurin isku oli kadonnut. Ajoinkin tällä ns. mukavuusalueella 1 kierroksen lopun ja toisen kierroksen. Mutta kolmannen kierroksen alussa ohitin aika ison porukan ja sainkin siitä hyvän iskun viimeiselle kierrokselle. Kolmas kierros menikin erittäin hyvin ja nostin sijoitustani reilu 10 sijaa. Tätä vauhtia kun olisi pitänyt koko matkan, niin ties mikä olis ollut sijoitus.
Maalissa oli vielä hyvin energiaa ja selkäkin oli vielä leikissä mukana, joten kestävyys alkaa olemaan kunnossa, enää vauhti tarvitaan. Sijoitus oli 14 ja aika oli 3h 32min, eroa voittajaan tuli 23min.

tiistai 7. toukokuuta 2013

Kisa 1: Lieto XCO

Ei ollut oikea resepti lähteä kisapaikalla vasta aamusta. Ennen aamu viittä herääminen kostautui lähtöviivalla ja ensimmäisillä kierroksilla. Lähtöviivalla olin nukahtaa ja huvitus oli nollassa. Kisan aikana vireys tila nousi ja pari viimeistä kierrosta menikin jo aivan mallikkaasti.
Kuva: Samu Laine

Mutta sitten selittelystä itse kisaan. Lietoon oli merkitty teknisesti haastava ja polku voittoinen reitti. Pururata alkukiihdytyksen jälkeen sukellettiin metsään, jossa taistelu sijoituksissa vaihtui nopeasti ajolinjojen mukaan. Itse olin niin nukuksissa, että hyvän lähdön jälkeen sijoitukseni tippui todella nopeasti. Radalla oli paljon todella mukavaa polkua, jossa joutui kuitenkin olemaan koko ajan hereillä, mikäli halusi päästä kovaa. Rata kulki myös muutaman kallion yli. Jälkimmäiseltä kalliolta alastullessa oli myös reitin teknisin kohta. Jyrkkään alkamäkeen oli yhdistetty kuoppa, jonka yli keula kannatti yrittää saada. Alas tuleva ura oli myös kapea ja sivulle viertävä, joten tarkkana sai olla. Kohta kuitenkin näytti pahemmalta mitä oli ja sen pääsi suhteellisen helposti, jos vain antoi pyörän mennä. Muutama oli nähnyt Ojalan Henrin kyseissä kohdassa ja oli näyttänyt että sen voi kovaakin ajaa :)
Kuva: Jarmo Katajisto

Oma ajoni kulki yllättävän hyvin polkuosuuksilla vähästä maastoajosta huolimatta. Eniten jäi vain ärsyttämään 4 ensimmäisen kierroksen nukkuminen. Jotenkin en saanut itseäni käskytettyä kunnolla, vaan ajo oli arkaa ja turhaa jarruttelua oli aivan likaa. Lisäksi huomasin ajelevani koko ajan mukavuusalueella. Sijoitus maalissa oli 9. ja ero kärkeen 13min, joten parannettavaa jäi. Tarkemmat tulokset: http://www.tulospalvelu.profiili.fi/SIRA_Files/downloads/SAAPUNEET/2013/lieto_4.5.htm 

torstai 2. toukokuuta 2013

Kisakauden avaus

Kevät on sulattanut viimeisetkin lumet poluilta. Ja joka vuotinen shokki on huomata kuinka paljon lumi onkaan tasoittanut polkuja. Koko ajan katse käy keulan lukitusvivulla, tarkastamassa onko se lukko päällä!? Kivet ja juuret hakkaa, kädet ja pohkeet hapottaa. Mutta kyllä silti on pakko todeta, että olen puhdas maastokuski. Samanlaisia kiksejä ei voi saada maantiellä, kun tykittelystä kuivilla poluilla :)
Pyörä on tuntunut tosi hyvältä ja uskallan sanoa, että se on paras pyörä mikä ikänä allani on ollut. Riittävän kevyt, mutta silti todella tukeva ja varmatoiminen(kop, kop). Vaihteet napsahtelee paikalleen ja pysyy siellä.
XX-jarrut tosin ei taida olla hintansa väärti, mutta onneksi Pohjanmaan tasamailla niitä ei edes tarvita:)
Polutkin voi pettää alta roudan takia.
Tulevana lauantaina näyttäisi olevan osaltani kisakauden avaus. Liedossa on XCO cupin avaus ja viime vuosien perusteella siellä on hyvä rata tiedossa. Oma kuntoni ei ole arvoitus, vaan tiedän sen huonoksi. Koska en ole vielä ehtinyt kovin montaa kovaa lenkkiä tekemään, vaan lenkit on ollut pääsääntöisesti tuntuman hakua maastoon vauhtileikittelyllä. Kisan jälkeen onkin tarkoitus alkaa oikein tosissaa rääkkäämään itseään ja katsomaan saataisiinko miehestä tänä vuonna mitään irti. Vauhtia toivoisin löytyvän vasta heinäkuun karkeloissa.

perjantai 12. huhtikuuta 2013

Mallorca 2013

Taas on Mallorcan reissusta selvitty. Tänä vuonna piti veivata 1630km ennen kuin pääsi lähtemään takaisin kotiin. Mukavaa oli vaikka tuuli tavallista enemmän jarrutteli matkan tekoa. Mäkikuntoakin tuli kokeiltua useaan otteeseen sillä seurauksella, ettei loppu leiristä enää mihinkään tahtonut päästäkään.
Pikku-Sollerin päällä fiilistelemässä.
Tämä viikko palautellaan ja sitten aletaan hakemaan kisakuntoa. Maasturi alkaa olemaan viimeisten päivitysten myötä iskussa, joten siihen ei ainakaan homma kaadu.

torstai 21. maaliskuuta 2013

Hiihtokausi pulkassa

Tässä on taas tovi vierähtänyt viimeisestä päivityksestä. Viimeisessä teksteissä kirjoittelin palautusviikosta. Näiden jälkeen olen tehnyt 3 hyvää reeni viikkoa. Teemana on ollut vielä voima, mutta tehojakin on tullut jo jonkun verran mukaan. Nyt taas ollaan palautusviikolla, ehkä sen takia ehdin näitä tekstejä kirjoittelemaan.

Viime sunnuntaina taisi tulla tämän talven viimeinen hiihtolenkki. Kävin meren jäällä nautiskelemassa kevät hangista. Aurinko paistoi ja muutenkin teki hyvää päästä pois perus pururadan hinkaamisesta.

Tänään saapui myös maasturiini uudet vanteet ja satulatolppa. Ei ole turhaan kehuttu Sramin vanteiden tukevuutta. Eron DT Swissiin huomasi välittömästi ja pyörä etenee kuin kiskoilla. Vanteita voi kyllä suositella varauksetta tai noh, voishan tuon hintaiset vanteet olla hivenen keyemmät.
Sram Rise 60

Syntance P6 HiFlex
Myös satulatolppa oli mainio kapistus. Joustoa ei ollut yhtä paljon, kuin Cannondalen vastaavassa, mutta eron tavalliseen tolppaan huomasi silti heti. Minusta nämä "joustavat" satulatolpat on ehdottomia jäykkäperäisiin pyöriin. Ainakin tälläisellä puolikuntoisella amatöörillä, jousto mukavoittaa menoa merkittävästi.
Painoa muuten pyörällä on tällä hetkellä polkimineen n. 9,4kg.

maanantai 18. helmikuuta 2013

Lepoviikon jäljiltä

Ei nyt mennyt lepoviikko aivan toteen. Olo on nimittäin kun rekan alle jääneellä oravalla.
Pohkeet, kyljet ja hartiat hellinä ja kaiken kukkuraksi flunssakin tuntuu puskevan päälle.

Tarkoitus oli alunperin ottaa koko viikko suhteellisen kevyesti. Muutama kevyt harjoitus pyörällä ja ehkä kevyt sali. Mutta koska seuraava viikonloppu on puukattu täyteen muilla suunnitelmilla, niin ajattelinkin tehdä tulevan viikonlopun ohjelman nyt. 

Lauantainana tein onnistuneen voimaharjoituksen Botnia hallilla, jossa tein kovavauhtisia 4x10min voimavetoja. Vauhdin koitin pitää 40 tietämillä ja loppua kohden kiristäen. Näiden päätteeksi tein vielä kiriharjoituksia. Aiemmin olen tehnyt voimavedot vauhdilla 35-38 ja muutaman kilometrin eron vauhdissa huomasi kyllä varsin nopeasti. Jos vielä muutaman kilometrin saisi vauhtia lisää, niin eikähän sillä jo pyörä metsässäkin kulkisi.
Sykekäyrä lauantain voimavedoista

Sunnuntaina koitin hakea voimaa salilta yläkroppaan ja kaverin kannustuksen vuoksi sainkin lihakset tyhjiksi.
Salilla teen yleensä liikkeet 3 liikkeen sarjoissa, jossa siirryyn suoraan liikkeestä toiseen. Vähän CrossFit -tyylisesti. Tällä kertaa vähän sovelsin normaalia ohjelmaani, kun olin jo torstaina tehnyt vakio-ohjelmani. Ja juuri harvemmin tekemieni liikkeiden vuoksi liahkseni nyt muistuttaa olemassa olollaan.

Tässä kuitenkin normaali saliohjelmani:
Sarja 1:
Kulmasoutu (10 toistoa) - Raaka Rinnalleveto (10 toistoa) - Pystypunnerrus (10 toistoa) x 4

Sarja 2:
Dippi (niin monta kun menee) - Leuat (niin monta kun menee) - Mahalihakset (25-30 toistoa) x 4

Sarja 3:
Takakyykky(15 toistoa) - 1 jalan Jalkaprässi (5 toistoa) - Hyppykyykky (10 toistoa) x 4

Sunnuntain iltapäivästä kävin vielä reilun parin tunnin maasturilenkillä. Tein ns. vauhtileikittelyä, jossa ajoin kaikki mäen töppyrät melko täysillä. Pyörä tuntui kulkevan tosi hyvin. Tosin tarkkaa vauhtia en osaa sanoa, koska vauhtimittari lopettaa toiminnan lampun ollessa päällä.

Tänä aamuna herätessäni huomasin ensimmäisenä käheän kurkun ja aamukahville tarpoessa olin kompastua omiin jalkoihin kipeiden pohkeiden vuoksi. Noh,, kaippa tästäkin "lepoviikosta" palaudutaan ja päästään takaisin tarkasti suunnitellun harjoitusohjelman pariin. Suunnitelmanhan täytyy olla tosi tarkka, koska joka päivä suunnittelen sen uudelleen:)

maanantai 4. helmikuuta 2013

Treenit etenee

2013 vuoden treenit on lähtenyt ihan hyvin käyntiin, vaikka olen pienen flunssankin ehtinyt sairastaa. Flunssa osui sopivasti lepoviikolle, joten maltoin kerrankin oikeasti levätä.

Reenailua ajon jatkaa kaavalla voima-, teho-, määrä- ja lepoviikko. Toissa viikon voima viikko onnistui varsin hyvin sisältäen muutaman saliharjoituksen ja muutaman pyörän päällä tehdyn voima harjoituksen.
Moottorikelkkareiteillä ajo on hyvää voimaharjoittelua. Veto täytyy pysyä tasaisena ja vastustakin on mukavasti, kun rengas kyntää 5 centtiä syvällä.
Viime viikolla oli sitten vuorossa tehoviikko. Tiistaina tein 3x18min VK-vetoja suksilla ja keskiviikkona todella onnistunut 4x8min VK-veto, joissa aina n. 3min maksimia.
Sunnuntaina tuli hiihdeltyä vuoden ensimmäinen kisa, Susiluolahiihto 50km P. Massahiihdot on aivan hyviä harjoituksia ja mukavia piristeitä talven harjoitteluun. Valitettavana puolena on se, että ne on lähes tulkoon aina perinteistä, joka tarkoitta tasatyöntöä. Siinäkään ei ole mitään vikaa, mutta meikäläinen on vain toivottoman huono siinä :) Noh, harjoituksena kisa kävi toteen ja reitti oli aivan kiva hiihdellä. Myös jaksaminen oli hyvällä tasolla ja jaksoin koko 50km pökkiä menemään sen minkä ohuista käsistäni irti sain.
Aikaa minulta tuhraantui 2h 55min ja olin lopputuloksissa puolen välin huonommalla puolella. Tarkemmat tulokset (http://lankenski.sporttisaitti.com/tiedotearkisto/?num=14153).

Tästä on hyvä jatkaa kohti kevättä ja toivoa, että se kuntokin sieltä vielä löytyy. Muuten kesän pyöräkisoissakin joudun seuraamaan loittonevia selkiä :)

perjantai 4. tammikuuta 2013

Ratastamista

Nyt on käynyt muutaman ajolenkin aikana selväksi, että 30 eturatas lähtee vaihtoon. Vaikkakin 100 kadensilla pyörällä pääsee reilua 4 kymppiä, ongelmana on kun koko ajan on isoin tai toiseksi isoin silmässä.

XX1:seen saa eturattaita väliltä 28-38, piikkejä on aina parillinen määrä hampaiden muotoilun vuoksi. Itse olin ajatellut sopivaksi eturattaaksi joko 34 tai 36. Tein Excelillä seuraavan taulukon mitä voi hyödyntää jos suunnittellessa XX1:seen uutta eturatasta. Ekassa taulukossa on lueteltuna vauhdit kun kampikierrokset on 70 paikkeilla ja toisessa sama 100 kierroksen vauhdissa. Valitsin kadenssit sillä perusteella, että ylämäessä vääntäessä kadenssi on hidas n.70, jolloin voi tarkistaa riittääkö pienin vaihde esim Kinahmin nousuihin. 100 kadenssilla taas paukutetaan Tahkon takasuoralla, siitä taulukosta voi taas katsoa riittääkö vauhti vai tippuuko muiden peesistä. Huomaa että taulukko pitää paikkansa vain 29" -renkailla.


Vauhti 70 kadenssilla

Vauhti 100 kadenssilla

Taidan päätyä 36:seen. Molemmilla 34 ja 36 pääsee riittävän kovaa, mutta kuvittelisin että pakkan keskialue olisi 36:ssa paremmin käytössä. Vähän jännittää riittääkö pienin vaihde, mutta saapa näitä rattaita vielä jatkossakin.