tiistai 27. elokuuta 2013

Giant Anthem Advanced 29er

Tämän vuoden kisoissa on pikku hiljaa kypsynyt ajatus, että ehkei se jäykkäperäinen olekkaan suomen kisoissa kaikista nopein. Varsinkin Tahkon 2 kierroksen kivikkopolut sai ajattelemaan, että pieni mukavuus ei olisi pahitteeksi. Muutenkin kaikki kisat jotka olen tänä vuonna ajanut, olisi sopinut täysjoustolle paremmin.

Kypsyneen ajatuksen jälkeen piti vain löytää sopiva pyörä ja vielä sopivalla hinnalla. Kisoissa tuli koeajettua kaiken tyyppisiä 29 täysjoustoja ja muutama erottui edukseen(Spessu, Trek, Orbea ja Giant).
Halusin pyörän joka tuntuisi nopealta heti, sillä muutama täysjousto jota kokeilin tuntui laiskalta ja tehottomalta. Vika varmaan oli painavissa kiekoissa tai muissa osissa, mutta ensivaikutelmaa on vaikea jälki käteen muuttaa.
Lopulta ehdokkaita oli vain pari jäljellä Spessun Epic ja Giant Anthem. Spessu tuntui vähän tylsältä, kun se on jo melkein joka toisella ja toiseksi se on aika kallis. Joten Giantista lähti tilaus vetämään. Malliksi valitsin Anthem Advanced 29er 1:sen, eli hiilikuituisen malliston keskimmäisen. Osasarjan vaihdatin Sramin XX1:seen ja kiekot minulla oli jo ennestään.

Vanhat kiekot sopi tosi hyvin väreihin ja muutenkin pyörä oli ilo silmille.
Kun olin saanut pyörän kasattua, tein lyhyen koeajon. Ja oli huojentava todeta, että hankinta oli onnistunut. Pyörä vastasi polkaisuun välittömästi, eikä turhaa notkumista ollut havaittavissa edes putkelta ajettaessa. Mittaria ei ole vielä pyörässä kiinni, mutta ainakin tuntuman perusteella voisi päätellä ettei vauhdissa häviä tasaisellakaan. Painoa pyörällä oli Shimanon peruspolkimilla 10,4kg, joten painossakaan ei häviä kovin paljoa.
Giantin Maestro on viilattu entistäkin paremmaksi, nyt ei joustoa huomaa olleenkaan poljettaessa.

Pidemmän koeajon perusteella hyvä fiilis pyörästä vain varmistui. Runko on todella tukeva eikä takapäätä tarvitse lukita. Pyörä nousee jyrkkiäkin mäkiä todella hyvin. Kaipaamaan jäin ainoastaan keulan etälukitusta. Jotkut ei keulan lukitusta paljoa käytä, mutta minulle se on melkein ehdoton.
Giantin Overdrive 2 tarkoittaa paksumpaa keulan kaulaputkea. Tällä ratkaisulla ei edes Sid tunnu löysältä.
Toinen negatiivinen asia on jyrkkä ohjauskulma. Ymmärrän mitä Giant on geometrialla hakenut, mutta silti toivoisin keulan olevan vähän loivempi, jotta uskaltaisi paremmin hyökätä kivikkoihin. Mutta eikähän tähänkin totu. Sitä varten pyörän hankinkin jo syksyksi, että osaisin ajaa sillä kovaa ensi kesänä.
Satulaksi valitsin vanhan tutun Sellen SLR:n.

Voimansiirrosta huolehtii Sramin XX1.
Jarruiksi valitsin Avidin XX:t. Vaikka en ole edellisessä pyörässä ollut täysin tyytyväinen Avideihin, niin valitsin ne silti. Ne sopii niin nätisti Sramin osasarjaan ja toiseksi minulla on jo Avidin ilmaussarja ja varajarrupaloja. Mutta jotain Avidi oli jarruissa muuttanut, koska jarruissa oli yllättäen tehoja ja vähän tuntumaakin. Kyllä näillä jo jarruttaa tiukan paikan tullen.
Jarruksi valitsin taas Avidit, tällä kertaa ne tuntui jopa jarruttavan.

Ajattelin mennä joku päivä kellottamaan Vaasan XCO rataa Wilierillä ja Giantilla. Jos lopulta löytyisi vastaus kumpi on nopeampi, jäykkäperäinen vai täysjousto?! Mutta on täysjousto nopeampi tai ei, niin on se miljoona kertaa mukavampi. Aivan kun olisi löytänyt harrastuksen uudestaan:)

Pyssymäki marathon

Kisaraporttia pukkaa vähän näin jälkikäteen. Mutta tosiaan muutama viikko sitten kilpailtiin Nivalassa Marathon cupin osakilpailu, jossa luvassa oli hidasta polkua, nopeaa polkua ja vielä vähän lisää polkua. Reitti kuuluu ehdottomiin suosikkeihin vaikkakin ymmärrän, että osa poluista on vähän turhankin teknistä marathoniin. Järjestelyt Nivalassa on aina huippuluokkaa ja kelikin oli tänä vuonna kohdillaan. Matka oli vakio 60km ja se saatiin aikaan 3:lla 20 km kierroksella.

Lämmitellessä kisaan oli erikoinen fiilis. En ollut paljoa ajatellut etukäteen näitä kisoja, joten lämmitellessä oli vaikea edes tajuta että kohta pitäisi alkaa kisamaan. Rehellisesti sanottuna ei kiinnostanut ollenkaan:)
Mutta sain kuitenkin hinattua itseni lähtöviivalle, jossa tuumasin että ajellaan nyt vain kisa läpi. Lähtö käsky tuli ja saman tien mieli muuttui "Tänään ajetaan tosissaan".
Ei oikein meinannut aluksi kiinnostaa. Kiitos Kaisa kuvista!

En tiedä mitä harjoittelussani pitäisi muuttaa, koska vaikka otin alun aivan täysiä olin silti vaikeuksissa ja jäin 10 sijan huonommalle puolelle. Mutta vaikka en omasta mielstäni tee mitään vauhdinlisäystä, niin reilun puolen tunnin ajon jälkeen alan ohittamaan porukkaa. Mutta toisaalta tämä tekee ajamisesta huomattavasti mielekkäämpää, kun ei ole lopussa tien tulppana. Positiivistä oli myös se, että kun Kusti Kittilä sai minut loppumatkasta kiinni ongelmiensa jälkeen, pystyin vastamaan hänen vauhtiin. Itse asiassa yhdellä polun pätkällä Kusti jopa jäi minusta. Toinen asia minkä olen kauden mittaan huomannut on, että mitä hitaampi ja raskaampi reitti on sitä paremmin se sopii minulle. Kova vauhtinen hiekkatie tykittely ei sovi ollenkaan -> liian hennot jalat.
Kiitoksia epäonniselle Jaakolle huolosta!
Kaiken kaikkiaan pyörä kulki kisassa ehkä parhaiten koko kesänä. Polut meni melkein lentämällä ja yhdessä kohtaa pääsinkin lentoon, harmi vain kun pyörä ei lähtenyt mukaan. Ainoastaan harmittamaan jäi se, että vaikka omasta mielestäni ajoin koko ajan käsittämättömän kovaa, niin se kärki perkele ajoi vielä 13 min kovempaa :) Noh tietääpä, paljonko reisistä pitää vielä ens kaudeksi vauhtia repiä!

perjantai 2. elokuuta 2013

Arvokisa räpellystä

Keväällä suunnitellessani kisoja ja mahdollista huippukuntoa, asetin päätavoitteeksi Vaasa XCO, SM XCO ja PM XCO -kisat. Tarkoitus oli onnistua edes yhdessä niistä.
Nyt kun kisat on kisattu niin voisin todeta, että paras onnistuminen tuli Vaasassa. Arvosanan annan suoritukselleni 8+, jos kramppeja ei olisi tullut niin 10 olisi voinut olla lähellä.

SM-kisat meni aivan penkin alle. Jännitys ennen kisaa oli korviin asti, koska ajattelin etukäteen reitin sopivan minulle ja jäykkäperäiselle pyörälleni. Ekalla kierroksella ei kuitenkaan jalka tuntunut kovin erikoiselta ja toista kierrosta pääsin ajamaan vain muutaman minuutin, kunnes totesin takarenkaan olevan tyhjä. Reitillä ei olisi pitäyt saada renkaita puhki, joten vararengasta ja pumppua ei edes ollut mukana. Arvosana 4

Epäonnistuneesta SM-kisasta suivaantuneena ajattelin kokeilla vähän erillaista valmistautumista. Tein viikolla 3 kovaa reeniä ja vielä lauantaina rataan tutustuessa ajoin melko reippaasti. Tälläinen valmistautuminen tuntuukin sopivan huomattavasti paremmin. Harmi vain kun taas tuli vähän muita mutkia matkaan.
Kisan lähdössä onnistuin räpeltämään huolella ja huomasinkin olevani lähtökiihdytyksen jälkeen viimeisenä, tästähän ei tosin voi kun syyttää itseään. Yritin ekassa nousussa ponnistaa vähän paremmalle sijalle ja hyvän vauhdin nappasinkin nousussa. Harmi vain kun joku sulki reitin edestäni ja löysin taas itseni viimeiseltä sijalta. Tämän jälkeen homma alkoi kuitenkin sujumaan ja aloin nostaa sijoitustani.
Kisassa ajettiin 6 kierrosta ja 3 kierroksen lopulla sain 3 hengen porukan näkyviini, joka taisteli 4 sijasta. Tässä vaiheessa ajattelin, että hyvin tässä vielä käy. Mutta kun otin neljännelle kierrokselle lähdettäessä uuden pullon alkoi vastoinkäymiset. Ensin en meinannut löytää pulloa huoltoalueelta, kun järjestävät olivat kisan aikana uudelleen järjestänyt huoltoaluetta. Hädissäni pullon kuitenkin metsästä bongasin ja tungin sen telineeseen. Kiireessä kuitenkin laitoin pullon huolimattomasti telineeseen, koska kun meinasin ottaa ekan ryypyn, niin eihän sitä enää siellä ollut. Tässä vaiheessa meinasin keskeyttää, kun ajattelin etten millään pääse 3 kierrosta maaliin 30 asteen helteessä. Mutta jatkoin kuitenkin ajelua ja ajeluksi se myös jäi. Sijoitus oli maalissa 8. ja fiilis nolla. Arvosana ensimmäiselle 3 kierrokselle 8, mutta viimeiset kierrokset tiputti sen 6:ksi.

Nyt pitelen vähän lomaa kisailusta ja nautiskelen loppu kesän pyöräily keleistä.
Uusia tuuliakin saattaa olla tulossa pyörä rintamalle, mutta siitä voisin kirjoitella sitten erikseen.