Kauden piti loppua jo?!

Alkaa tämä kesä olemaan purkissa. Itse asiassa homman olisi pitänyt loppua jo Seitsemän Veljeksen SM -marathonille. Mutta mutta....

Palataan nyt kuitenkin ensin vähän ajassa taakse päin aina viimeiseen blogi tekstiin asti. Korso XCO:n jälkeen tein yllättävän käänteen ja vaihdoin pyörää. Vanha meni kaverille ja ostin toiselta kaverilta Spessun Epicin World Cup Expertin. Niin kuin aina aluksi ei pyörä tuntunut hyvältä, mutta nyt alkaa varmistumaan että nyt on oikea pyörä alla. Kirojoitan tarkempaa pyörävertailua erikseen.
Ekat kisat uudelle pyörälle tuli aluemestaruus kisoissa Seinäjoella. Jalka oli suhteellisen hyvä ja pyörä toimi, joten voitto tuli taas kotin välivuoden jälkeen.

Pyörän ensimmäinen tulikoe. Kuva: Jukka Lehtimäki

Tämän jälkeen piti olla ohjelmassa XCO-cupin päätös ja samalla minun kisakauden päätös. Kumpikaan ei toteutunut, kun kisat siirrettiin. Joten ajattelin siirtää homman seuraavalle viikonlopulle Seitsemän Veljeksen SM-marathonille.
Tulin Hyvinkäälle jo perjantaina suoraan työreissulta ja kävin heti tutustumassa rataan. Rehellisesti täytyy sanoa, etten tiedä koska olis ollut niin huono päivä kuin silloin. Maha oli sekaisin, jalat täysin tehottomat ja jopa kädet oli niin onnettomat, etten meinannut radalla pysyä. Tässä vaiheessa kadotin kaiken itseluottamuksen seuraavan päivän kisaan.

Väkinäistä hymyä startissa. Kuva: Jari Birling

Hotelli yön jälkeen uskaltauduin kuitenkin viivalle ja olokin oli vähän parempi, mutta silti kaukana hyvästä. Kisa lähti liikkeelle niin ja näin, mutta ajattelin että kyllä tässä vielä on aikaa kiriä. Jalat olivat voimattomat ja muutenkin vähän hengetön olo. Sain kuitenkin lopulta vähän fiiliksen nousemaan ihan vain laskeakseni sen uudelleen alas. Sillä onnistuin rikkomaan takarenkaan yhteen alamäki kivikkoon.

Tässä vaiheessa meinas alkaa tuntumaan hyvältä :) Kuva: Jari Birling

Juuri ennen takarenkaan rikkoutumista olin muistanut, että olin unohtanut Spessun renkaanvaihdossa tarvittavan avaimen autoon. Onneksi seurakaverini tuli aivan perässä, joten sain häneltä avaimen.
Nappasin renkaan irti laittaakseni sisäkumin tilalle. Maitoliima näytti tässä vaiheessa huonon puolensa. UST-venttiilin kiristysmutteri oli jumittunut kiinni, enkä millään meinannut saada sitä irti. Aikani taistelin ja keskeytys ajatukset alkoi valtaamaan mieltäni. Sain lopulta ventiilin irti ja tungin pika-pikaa sisärenkaan tilalle. Nopeasti patruunalla ilmaa renkaaseen ja menoksi, ainakin teoriassa. Käytännössä onnistuin puhaltamaan ensimmäisen patruunan taivaan tuuliin ja toinen patruuna ei riittänyt täyttämään rengasta. Ajattelin että homma oli paketissa.
Hetken kannustin ohi meneviä kuskeja ja jonkun ajan kuluttua toinenkin onnistui rikkomaan pyöränsä samassa kivikossa. Sain häneltä lisää ilmaa renkaaseen. Aluksi meinasin ajaa vain takaisin maali paikalle, mutta lopulta päätin ajaa reitin läpi ihan vain mielenkiinnosta reittiä kohtaan. Jälkikäteen katsoin, että hävisin Stravan mukaan Henrille tällä 7min pätkällä 20 minuuttia.

Matka jatkui leppoisissa merkeissä. 20 minuutin pysähdys vajaan tunnin ajon jälkeen asetti minut aivan häntäjoukkuihin. Ajoin kiltisti porukan mukana, enkä tunkenut väkisin ohi.
Pikku hiljaa kuitenkin vauhti kiihtyi ja huomasin että alun voimattomat jalat oli muisto vain. Nyt jalat ei säikähtänyt vaikka niitä vähän käskytti. Viimeisen puolitoista tuntia ajoin lähes täysillä ja kun päästiin kevään marathonilta tutulle reitille laitoin viimeisenkin vaihteen peliin. Olikin todella mukava huomata kotona Stravasta, että olin ollut viimeisellä 6km 3. nopein (Vastarantaahan ei lasketa kun ei käytä Stravaa:) ). Viimeisellä tunnillakin olin ollut 5. nopein.

Joten vaikka oli ajatellut lopettaa kauden tähän, niin pakko on vielä käydä yrittämässä XCM -cupin finaalissa. Yritetään pitää fiilis ja renkaan paineet korkealla läpi koko kisan. Kunnon puolesta näyttää vielä ihan hyvältä, kun tein tällä viikolla molemmille testi radoilleni KOM:it. Pyöräkin tuntuu jo omalta.