Kauden lopun koitokset

Taas on muutamat kisat kisattu ja kausi alkaa olemaan paketissa.
Alunperin olin ajatellut ajaa Nivalan jälkeen vain aluemestaruuskisat ja SM-kisat.
Suunnitelma piti siihen asti, kun aluemestaruus kisoissa tyhjäsin takarenkaani viimeisellä kierroksella. Varmalta näyttänyt voitto meni sivusuun ja aluemestaruuden meni tällä kertaa kaverilleni. Hannu onkin saanut tänä vuonna sellaisen innostuksen lajista päälle, että vaikka ensi vuonna välineet pysyisi kunnossa, niin mestaruus saattaa silti pysyä samassa osoitteessa.

Takarenkaan hajoaminen aiheutti sen, että päätin seuraavana viikonloppuna käydä Nykarleby MTB:ssä. Päätös olikin hyvä, sillä keli, reitti ja järjestelyt oli huippuluokkaa. Vielä kun oma ajokin sujui ja välineet kesti, niin kauden kolmas voitto oli taskussa. Tämä antoikin paljon itseluottamusta, että vuosien harjoittelu alkaa näkymään ja alkaa ns. kampi kääntymään.

Kisaamisen sitten piti loppua eiliseen, kun Tampereella kisattiin marathonin SM-mestaruudesta. Nälkää kisailemiseen enää oikein tahtonut löytyä, joten lähdössä löysäilin ja löysin itseni ruuhkassa seisoskelemassa ensimmäisten polkujen alkaessa. Homma ei muutenkaan meinannut aluksi maistua ja ajattelin jättäväni leikin kesken ensimmäisen kierroksen jälkeen. Mutta pikku hiljaa kroppa ja mieli alkoi heräämään reitin samalla parantuessa. Aloinkin nostamaan sijoitusta tasaisesti ja kulkukin rupesi olemaan ihan hyvää.
Innostuksesta en kuitenkaan päässyt nauttimaan kovin kauaa, kun huomasin luistelevani kyljelläni nurmikolla. Helpossa alamäessä takarengas lähti yllättäen alta, aivan kuin jään päälle olisin ajanut.
Miehelle ei tullut kuin arpi komistamaan kyynerpäätä, mutta satula meni rytäkässä rikki, joten leikki sai taas jäädä kesken. Eniten jäi harmittamaan, kun en päässyt ajamaan erittäin hienoa marathon reittiä loppuun. Vauhtini kisassa ei ollut läheskään kauden parasta, mutta toisaalta jaksaminen tuntui hyvältä, eikä selkä vielä edes näyttänyt merkkejä väsymisestä.

Vielä kauden lopussakin jaksaa hymyillä :)

Alun motivaatio-ongelmien jälkeen jäi taas fiilis, että kyllä tämä on vain hieno laji! En malta vielä kautta tähän lopettaakkaan, vaan meen vielä nauttimaan Tampereen poluista kauden päätös kisaan 29.9. Pääsee Giantikin vielä kokeilemaan, miltä kisaaminen tuntuu suomen huippujen kanssa.