Kevät on sulattanut viimeisetkin lumet poluilta. Ja joka vuotinen shokki on huomata kuinka paljon lumi onkaan tasoittanut polkuja. Koko ajan katse käy keulan lukitusvivulla, tarkastamassa onko se lukko päällä!? Kivet ja juuret hakkaa, kädet ja pohkeet hapottaa. Mutta kyllä silti on pakko todeta, että olen puhdas maastokuski. Samanlaisia kiksejä ei voi saada maantiellä, kun tykittelystä kuivilla poluilla :)
Pyörä on tuntunut tosi hyvältä ja uskallan sanoa, että se on paras pyörä mikä ikänä allani on ollut. Riittävän kevyt, mutta silti todella tukeva ja varmatoiminen(kop, kop). Vaihteet napsahtelee paikalleen ja pysyy siellä.
XX-jarrut tosin ei taida olla hintansa väärti, mutta onneksi Pohjanmaan tasamailla niitä ei edes tarvita:)
|
Polutkin voi pettää alta roudan takia. |
Tulevana lauantaina näyttäisi olevan osaltani kisakauden avaus. Liedossa on XCO cupin avaus ja viime vuosien perusteella siellä on hyvä rata tiedossa. Oma kuntoni ei ole arvoitus, vaan tiedän sen huonoksi. Koska en ole vielä ehtinyt kovin montaa kovaa lenkkiä tekemään, vaan lenkit on ollut pääsääntöisesti tuntuman hakua maastoon vauhtileikittelyllä. Kisan jälkeen onkin tarkoitus alkaa oikein tosissaa rääkkäämään itseään ja katsomaan saataisiinko miehestä tänä vuonna mitään irti. Vauhtia toivoisin löytyvän vasta heinäkuun karkeloissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti