Trek - Top Fuel Project One

Tänään avattiin Seinäjoelle uusi pyöräkauppa Cycli. Pullan ja kahvin lisäksi kotiin tuli Trekin uusi täysjousto Top Fuel Project One.

Kirjoittelen pyörästä tarkemmin, kunhan saan säädöt kohdilleen ja pääsen koeajolle.

Tässä kuitenkin muutama kuva päivän reissusta ja uudesta kumppanista.

Kaunokaista pääsi ihailemaan heti ikkunalta.	Tämmöinenkin voisi olla ihan kiva?! Toimivan oloinen toi IsoSpeed -vaimennus.
Seinäjoellä läskitkin pääsee ikkunalle.	Cyclin omat vaatteet oli Bioracerin valmistamia. Hyvältä vaikutti.
Trek tutustumassa uuteen kotiin. Painoa kuvan kokoonpanolla 9.9kg.	Mun ensimmäinen pyörä Shimanon voimansiirrolla.

Mallorca marraskuussa

Vuosi sitten aloitimme "reeni" kauden viikon leirillä Mallorcalla. Sapluuna oli sen verran toimiva että tänä vuonna päätettiin leireillä samassa paikassa vähän pitempään.
Moni suuntaa syksyllä Canarialle, mutta harvalla on käsitystä millaiset olosuhteet täällä on marraskuussa. Ajattelinkin tässä kirjoitella lyhyen jutun jokaiselta ajopäivältä, niin voit ehkä itsekkin uskaltaa lähteä tähän aikaan Mallorcalle :)

Päivä 1:

Reitti: Lucmajor - Campos - Porreres - Lucmajor - Algaida: reilu 100km.

Sää: n. 20C puoli pilvistä.

Ajateltiin että meille "läskeille" pitää tehdä kevyt aloitus. 4 viikon puntti- ja ruokakuuri on tehnyt tehtävänsä ja olemme saavuttaneet kunnossamme sen pisteen, ettei ajaminen ole enää kevyttä. Keli kuitenkin suosi joten lähdimme Arenal - Lucmajorin nousuun hyvin mielin. Se ero on keväällä ja syksyllä, että keväällä alkumatkasta on aina myötätuuli, mutta syksyllä saa lähteä puskemaan vastaiseen.
Lähdimme ajamaan Lucmajorista kohti etelärannikkoa huoltoteitä pitkin. Etelä/kaakko on mukavan tasaisia näin ensimmäiselle päivälle. Itse pidän aluetta tylsimpänä koko saarella, mutta kyllä siellä kerran reissussa pitää käydä.
Campos sai luvan todistaa ensimmäistä kahvitaukoa. Keskustorilta löytyi sopiva kahvila, jossa Cafe con Leche oli sitä mitä pitkin ja Cokis kylmää.
Kahvin jälkeen jalkakin heräs tai johtuiko se tuulen kääntymisestä, mutta joka tapauksessa alkoi taas ymmärtämään miksi tänne taas tuli matkustettua. Välis piti salaa hymyillä, ettei positiivinen fiilis tartu Juhaan. Porreres - Lucmajor myötätuuleen oli todellista maantiepyöräkarkkia :)

Huomenna homma taas jatkuu ja koitetaan suunnata sisämaahan.

Campoksen torilla oli kahvin laatu kohdillaan.

Päivä 2:

Reitti: Lucmajor - Algaida- Pina - Algaida - Lucmajor: 60 km.

Sää: n. 18C pilvistä, vähäistä sadetta ja helvetillistä tuulta

Pääsi uusi seura-asu suoraan kunnon tulikokeeseen. Luontoäidin heitettyä haasteen sään osalta. Melkein myrskyksi luokiteltava tuuli ja vähän vettä sekaan, niin haaste oli valmis. Melkein piti pysähtyä juodakseen, kun ei tuulessa uskaltanut irroittaa kättä ohjaustankolta. Jotain kummaa oli kuitenkin sekoitettu meidän aamupalaan, kun lenkin jälkeen huomasimme ettei kumpaakaan ollut vituttanut lenkin aikana.
Reitin osalta oli tarkoitus ajaa perinteinen Petran kierros, mutta se jäi nyt haaveeksi sadekuuron yllätettyä. Huomiseksi näyttäisi sääennustus melko hyvältä, joten kierretään se ja yksi rangaistuskierros päälle tämän päivän laiskottelun vuoksi.

Ensi esiintyminen sinimustissa

Päivä 3:

Reitti: Algaida - Sant Joan - Petra- - Pohjoisranta ja sieltä mutkien kautta takaisin: 150 km.

Sää: n. 22C Auringon paistetta ja melko tyyntä. Täydellinen keli

OK, jos eilen vähän tuli runtua sää puolesta, niin tänään osui keli nappiin. Tämä ei ole pelkästään kettuilua suomessa reenaaville, mutta oli ehkä paras sää mitä Mallorcalla on tullut vastaan :) Sopivan lämmin, eikä tuullut kuin aluksi sopivan myötäisesti.
Reitti oli minun yksi suosikeista, eli Algaidasta (MA-3131, MA-3200) Sant Joanin kautta Petraan. Algaidaan kun jaksaa nousta (nousumetrejä vajaa 200m), niin sen jälkeen saa lasketella melkein koko matkan Petraan mukittelevia maalaisteitä. Lisäksi löysimme Sant Joanin läheltä kiertotien, jonka tuun jatkossakin kiertämään.
Kahveen jälkeen jatkoimme Petrasta suoraan MA-3330 pitkin pohjoiseen. Alun nousun jälkeen oli makee lasku kohti rantaa, jossa sai päästellä 50km/h:ta melkein 10km. Täälläkin pitää jatkossa alkaa käymään.
Takaisin tultiin sen verran mukitellen, että saimme suunnitelman mukaisen 150km täyteen. Jalkaa löytyi vielä lopuksikin hyvin Montuir - Randa väliseen nousuun, joka on salakavalan jyrkkä.
Helposti tämän reissun paras lenkki. Tätä lisää!! Huomenna yritetään lähteä samalla fiiliksellä luostarinousujen kiertoon (Mont Sion, Sant Salvador, Ermita Bonyani, Cura).

Toiset ne ei tajua käyttää omaa kaistaa!

Päivä 4. "Luostaripäivä"

Mont Sion - Sant Salvador - Cura: 135km, nousua 1650m
Keli: 22C auringonpaistetta

Tasamaa hurjastelujen jälkeen päätimme suunnata tyhjäämään jalat luostarinousuihin. Ensimmäinen Mont Sion menee harjoittelusta, pituutta sillä on vajaa 2km ja jyrkkyys 5,5% luokkaa.
Mont Sionin jälkeen lasketeltiin Camposiin kahville. Rentouttavan alamäkeen rullailu päättyi, kun huomasin saavuttavani edessä menevää traktoria. Alaote ja vauhti 55km/h, eikä aikaakaan kun sai siirtyä ohituskaistella.
Pahaksi onneksi samalla hetkellä alamäki loppui ja lievä sivari alkoi puremaan.
Koska omalle kaistalle ei enää kehdannut siirtyä, ei auttanut kuin yrittää löytää vieläkin matalempaa otetta ja kiristää ketjuja. Ohituksen jälkeen ei tietenkään kehdannut jäädä tien tukoksi.
Onneksi paikallinen Cafe con Leche palauttaa tästäkin ja pääsimme jatkamaan matkaa kohti Sant Salvadoria. Salvador on Mallorcan jämäkin ja samalla mielestäni hienoin luostarinousu. Mäen päälle noustakseen joutuu ajamaan 4,8km keskijyrkyydeltään 6,4% mutkamäkeä.
Mäen päällä pääsee täyttämään pullot paikallisesta lähdevedestä, ainakaan minun mahalle ei ole vedestä tullut ongelmia. Kannattaa käydä tutustumassa luostarin kahvilan vessaan, aika jäätävät näköalat samalla kun kevennät oloasi.
Paluu matkalla poikkesimme vielä tarkastamassa Curan luostarin. Tämä on pituudeltaan muutaman satametriä Salvadoria pitempi, mutta melkein asteen (5,5%) loivempi. Asteen eron todella huomaa ja mäkeä pääsee ajamaan melko kevyesti.
Lenkki teki tehtävänsä ja jalat oli loppu. Huomenna kevyesti.

Päivä 5. "Kevytpäivä"

Arenal - Binisalem - Arenal n. 60km
Keli: 23C auringonpaistetta

Todella kevyttä pyörittelyä Binisalemin pyöräkauppa Gomillaan ja takaisin. Reissun kohokohta uusi Trekin Madone.
Palauttelu jatkui uimalla. Vesi on lämpimämpää kuin maaliskuussa, mutta yhtä suolaista.
Huomenna vuoristoon?

Päivä 6. "Vuoristo"

Aláro - Orient - Bunyola - Soller - Deia - Valdemosa: 123km
Keli: 23C autingonpaistetta, lähes tyyntä

Huippu kelit vain jatkuu ja suuntasimme vuoristoon. Jalatkin alkaa taas löytymään ja pääsin kolkuttelemaan omia ennätystä 5min tehossa.
Jos et ole Mallorcalla käynyt, niin Orientin noususta on helppo aloitta. Suuntaat vain ensin Alároon ja sieltä Orientiin. Mäen jälkeen päädyt Bunyolaan, jossa voit jatkaa vuoristossa ajelua tai kääntyä takaisin tasamaalle.
Myös Bunyolasta lähtevä pikku-Soller on hieno ja sopivan loiva 5,1%. Sen jälkeen joudut vain vielä nousemaan vähintään yhden vuoren yli. Me jatkoimme tänään matkaa Deiaan päin ja maisemiltaan parasta mitä Mallorcalla on tarjolla. Suosittelen pituutta kierrokselle tulee yhteensä reilu 120km Orientin nousun kanssa.
Huomenna matkataan tasamaalle ja itärannikolle.

Maisemat "Pikku-Solleriin" päin

Päivä 7. Itärannikko

Randa - Montuiri - Porreres - Felanitx - Porto Colom - Son Macia - x-määrä peltoteitä - Porreres - Luc Major: 130km
Keli: 23C auringonpaistetta

Tänään suuntana oli itärannikko. Siellä tulee harvoin käytyä, etäisyyden ja vähäisten pikkuteiden vuoksi.
Suuntasimme Randan ohi, josta tiputimme alas Montúiriin. Tämä on kyllä hieno tie tykitellä. Keväällä kun on vähän isompi porukka, niin tässä saa hyvän vauhdin ja mutkiin saa päästä surutta.
Ennen Montuiria käännyimme Porrerekseen päin mukavalle pikkutielle. Porrereksestä jatkoimme Felanixiin ja sieltä suoraan Porto Colomiin kahville.
Takaisin tulimme vähän pohjoisempaa reittiä. Ajoin ekan kerran Son Macian läpikulkevan reitin ja sitä voin suositella. Todella hienoa kumpuilevaa maalaistietä.
Ajoimme takaisin mahdollisimman suoraan ja käytimme kaikki mahdolliset maalaistiet. Paikoin alkoi epäusko hiipiä rintaan, mutta läpipäästiin ilman tarpeettomia U-käännöksi.
Keli oli jälleen kerran loistava! Huomenna taas vähän kevyemmin.

Päivä 8. Kevyt

Santa Eugenia - Algaida: reilu 60km
Keli: 23C Aurinkoista

Kevyt lenkki Sant Eugenian kautta Algaidaan. Pikkuteitä takaisin arenaliin.

Päivä 9. Vuoristo

Huoltoaseman nousu - Calobra - Soller 160km nousumetrit 2800m
Keli: Suurimmaksi osaksi aurinkoista 21C Lähes tyyni.

Calobran pakolliset poseeraukset

Ajoimme mahdollisimman suoraan Selvaan, mistä alkaa "huoltoaseman" nousu. Nousulla on pituutta 7,4km ja jyrkyyttä reilu 5%:ia. Nousu on mukavan vaihteleva ja siinä on jopa alamäki välissä. Nousu loppuu huoltoasemaan, josta kannattaa ainakin syksyllä tankata lisää juotavaa, koska seuraaville huoltopaikoille on matkaa.
Huoltoasemalta saa veivailla vielä reilu 10km ennen kuin on Calobran nousun päällä. Vielä ennen Calobraa on 2,5km 6,4% nousu joka saa sopivasti hien päälle ennen pitkää laskua. Calobra on ehdottomasti saaren hienoin tie joka luikertelee vuoren rinteillä mitä miten sattuu.
Alas päästyä voi juoda saaren kalleimmat kahvit tai kääntyä takaisin ylämäkeen. Tällä kertaa jätimme kahvit väliin. Nousu kestää miehestä riippuen vajaasta puolesta tunnista tuntiin, joten siihenkin kannattaa varata juomaa.
Calobran jälkeen suuntasimme Solleriin. Tällä välille osuu vielä yksi 5,5km 5% nousu, joten aivan tyhjää ei sekään mene. Varaa tälle välillä riittävästi vaatteita, koska vaikka alhaalla aurinko paistaisi, niin täällä voi lämpötila tippua nopeasti alle 10 asteeseen.
Nousu päättyy tunneliin, jonka jälkeen alkaa 15km lasku. Lasku kestää sen verran kauan, että alkaa jo vähän niska puutua alaotteella.
Sollerista ei pääse kuin nousun kautta pois. Me valitsimme lyhyimmäin mahdollisen reitin, joten suuntasimme Bunyolaan. Tässäkin on sellainen 7km 5%nousu, mutta yleensä se tuntuu aika helpolta muitten nuosujen jälkeen.
Nousun päältä saa käytännössä ajaa alamäkeen Arenaliin saakka.
Hieno reitti ja hieno päivä. Jalatkin sai taas tyhjennettyä.

Päivä 10. Tasamaa

Sineu - Sa Pobla - Campanent - Selva - Binisalem - Maria  103km
Keli: Huippu keli. Tyyni ja 23c lämmintä

Tänään ajeltiin leppoista vauhtia saaren keskilinjaa pitkin. Keski osassa on todella mukavaa maastoa jos haluaa ajaa kevyesti. Pientä loivaa nousua ja laskua vuoron perään. Ekat kahvit hörppäsimme Sineun keskustassa, jossa oli ehkä saaren parasta Cafe con Lecheä, Laihialainen ote herkesi ja annoin reilusti tippiä :)
Sa Poblan kohdalta käännyimme takaisin päin, josta tulimme takaisin vuoren reunaa pitkin. Jos sieltä päin on tulossa Palmaa päin niin kannattaa suunnata Campanettiin ja sieltä pyöräilykylttejä seuraten Selvaan ja sieltä taas Llosetaan.
Mukava lenkki ja hieno sää jälleen kerran :)

Päivä 11. Palauttava

Lluc Major - Algaida - Sant Eugenia - Santa Maria: Reilu 60km
Keli: Jälleen kerran aivan loistava. n. 20C ja auringon paiste

Palauttava lenkki lähimaastossa ennen huomista lentoa.
Harmi kun kaikki mukava loppuu ajallaan.

Yhteenveto

11 ajopäivästä 10:ssä oli suomaisen mittakaavan mukaan täydellinen  pyöräilykeli. Ei liian kuuma, mutta riittävän lämmin että voi ajaa lyhyissä ajokampeissa. Tuulta oli selvästi vähemmän kuin keväällä.

Tunnelma on rauhallinen, koska muita turisteja/pyöräilijöitä ei ole juuri yhtään. Valitettavasti tästä syystä myös suurin osa ravintoloista on kiinni.

Suosittelen erittäin vahvasti Mallorcaa vielä näinkin myöhään syksystä.

Avopolkimet

Minä ja todennäköisesti joku muukin on kiinnittänyt huomiota Jukka Vastarannan kuviin, jossa hän ajaa avopolkimilla. Täytyyhän siinä olla joku merkittävä syy, että joku ajaa niin jäätävän rumilla polkimilla. Aloin tutkia asiaa ja taustalta löytyikin aika paljon tutkimuksia ja teorioita avopolkimien hyödyistä.

Tutkimuksien mukaan avopolkimilla saadaan sama teho ulos ja teknisetkin polut pitäisi onnistua avopolkimilla, joten voisi olla perusteltua ajaa pelkästään avopolkimilla. Mutta jo muutama lenkki riitti karistamaan moiset ajatukset. Itse tulen ajamaan aina kisoissa lukkopolkimilla, mutta varmasti tulen lisäämään avopolkimilla ajoa harjoituksissa.
Alla olevasta linkistä voit lukea tarkemmin miksi kannattaisi ajaa avopolkimilla. Tämä blogi teksti summaa vain asiat lyhyesti, jotta pääsisit alkuun avopolkimien hyödyistä.

http://www.bikejames.com/wp-content/uploads/2015/08/Flat-Pedal-Revolution-Manifesto.pdf

Avopolkimet pistää silmään pahasti, mutta jotain hyötyä niistä pitäisi olla

Taloudellisuus

Perinteisen ajatusmallin mukaan jalan eri lihakset työskentelee vain tietyissä kammenpyöräytyksen vaiheissa. Eli yläasennosta lähdettynä ensin pakarat klo 12-3 ja etureidet siitä eteenpäin jne...
Kuitenkin lihasaktiivisuutta testatessa pyörityksen aikana lähes kaikki lihakset työskenteli alas polkaisun aikana, myös takareidet. Nostovaiheen aikana ainoastaan penikkalihas työskenteli tehokkaasti.
Eli elimistölle luonnollisinta ja taloudellisinta on työskennellä vain painamalla poljinta. Pelkästään lukkopolkimilla ajaessa elimmistö vähitellen "oppii" myös nostamaan ja koukistamaan jalkaa ala-asennossa. Tästä ei kuitenkaan tutkitusti saa mitään merkittävää tehonlisäystä, mutta hapenkulutus kasvaa. Tässä testi asiaan liittyen: https://www.youtube.com/watch?v=CNedIJBZpgM

Oma ajatukseni heräsi avopolkimien hyödyistä liittyen lihaksen aineenvaihduntaan/laktaatin poistoon. Lihaksen aineenvaihduntahan vaatii, että se rentoutuu ja jännittyy pumpatakseen lihakseen uutta verta. Jatkuva lihasaktiivisuus koko pyörityksen aikana estää tämän pumppuefektin. Joten jos kärsit korkeista laktaateista (niin kuin minä) kannattaa kokeilla ajaa avopolkimilla. Muutamien lenkkien tuntuman perusteella tässä voi olla perää, jalat tuntuivat "freesimmältä" kovempaakin ajettaessa.

Rasitusvammojen ehkäisy

Turvallisinta jaloille on polkaista tehokkaasti alaspäin pakaroita hyödyntäen. Taka- ja etureisillä tuotettu voima kuormittaa eniten polvea. Pyörityksen alaosan ja noston vaiheessa tuotettu voima kuormittaa siis tarpeettomasti polvia. Avopolkimet korostavat paremmin pakaroiden käyttöä poljettaessa, koska et voi hakea lisävoimaa nostovaiheesta.

Lisäksi avopolkimilla jalka hakeutuu luonnollisimpaan paikkaan polkimilla. Muutaman avopolkimilla ajetun lenkin jälkeen voitkin huomata, että klossi on väärässä paikassa. Poljin kannattaa pitää mahdollisimman keskellä jalkapohjaa, jolloin tasapaino on parhaimmillaan ja pakaroiden käyttö helpottuu.

Hyödyt maastossa

Pyörää tulisi ajaa siten että painopiste olisi koko ajan lähellä keskiötä. Paljon näkee että joko istutaan penkillä paino takana tai sitten nojataan liiaksi käsille. Avopolkimet pakottaa pitämään painon jaloilla, muutoin jalat luistavat polkimilta.

Myös oikeilla tekniikalla tehty bunny hop onnistuu ilman lukkoja, kunhan painon siirto tapahtuu oikea-aikaisesti.

Kunto ja kalusto samassa paketissa, mutta eri päivänä

Mitäs ihmettä kesä meni jo ja kisat kisattu. Pari viimeistä kisaa meni keskimäärin hyvin, toisessa oli hyvä jalka ja toisessa kesti välineet. Tosin parempi mieli olis voinut jäädä, jos ne olis sattunut osumaan samaan kisaan.

Hyvinkään XCO oli se hyvän jalan kisa. Johdin kisaa vielä 5 kierroksen jälkeen, mutta sitten luontoäiti puuttui peliin! Teroitti kiven ja laittoi sen minun ajolinjalle > Takarengaspuhki ja huoltoon puoli kierrosta. Lopputulos DNF. Aavistuksen harmittikin, kun meno tuntui helpolta ja ensimmäinen XCO cupin voittokin kävi jo mielessä.

Valkeakoskella SM marathonilla välineet kesti hienosti, mutta meno oli tahmeaa alusta loppuun asti. Jaksoin sentään maaliin, mutta varsinaista lentoa ei ollut missään vaiheessa. Alla oleva kuva kertoo kaiken. Suu mutrulla ja silmät sumeena.

Kuitenkin jälki käteen ajateltuna 2015 oli hieno. Paikoin löytyi kulkua ja kisaaminen tuntui aina mukavalta. Suomen mestaria ei musta taida koskaan tulla, mutta uskon silti ettei kaikkia vielä ole annettu. Sen takia on valtava motivaatio alkaa reenaamaan ensi kautta varten. Uudet kuviotkin ensi kaudelle alkaa pikku hiljaa selviämään ja ne myös antaa lisää potkua räntäsateeseen.

Iso kiitos vielä kaikille kisajärjestäjille ja kisailijoille. Phantomin sanoin: "ilman teitä ajaisin täällä yksin".

Viimeisiä viedään

Just kirjoittelin, että kuinka "mykoplasma" pilasi alkukauden, mutta loppukaudesta tullaan. Nyt se loppukausi sitten vissiin on?! Pari kisaa vielä ja that's it.

Viimeisen kirjoituksen jälkeen kävin ensimmäisenä Nivalassa. En tiedä olisko ollut parasta "syöttöä" ikänä, mutta aika lähelle kuitenkin. Teknisiä ongelmia oli heti ensimäisellä kierroksella, kun vasen poljin hajosi. Toisella kierroksella myös rengas tyhjeni. Mutta tällä kertaa pää kesti ja taistelin maaliin. Mahdollisuuksia olisi ollut toisellekkin sijalle ilman ongelmia, mutta kyllä Vähämetsän Juhalla oli vähintään yhtä hyvä kulku. Joten en millään jaksa olla katkera teknisistä murheista.
Nivalan rata on muuten yksi suosikeistani. Mukavaa polkua alusta loppuun, eikä tule aika pitkäksi. Tulkaa sieltä etelästäkin vähän isommalla porukalla testaamaan!

Pyörä kulki niin kevyesti, että paikoin oli vaikeuksia pitää sitä maassa

Ajattele, toi on mun iloinen ilme!

Seuraavaksi taisto jatkui Seinäjoella aluemestaruus maastokisoissa. Kisa vastasi lyhyttä XCO kisaa, josta löytyi nousua ja polkua sopivasti. Viivallekkin oltiin saatu ihan kunnioitettava määrä osanottajia, joten mukava kisa oli luvassa.
Lähdin paukusta kärkeen, mutta osasin odotella että Topparin Jaakko hyökkää ohi ja näyttää kuinka niitä kampia oikein pyöritetään. Jaakko ei taaskaan pettänyt odotuksia, vaan sujahti kärkeen. Ekan kierroksen jouduin ihmettelemään wattien merkitystä pyöräilyssä, mutta toisella kierroksella pääsin tasaisen vauhdin taktiikalla taas kärkeen. Märkä keli teki juuret ja kalliot aika liukkaaksi, joten sekin edes auttoi etumatkaani. Joten tänäkin vuonna sain puolustettua AM-mestaruutta.

Seinäjoella piti tyyrätä ihan tosissaan.

Viikonloppuna ajetaan Hyvinkäällä XCO-cupin päätökseen. Ajattelin että jos tällä kertaa lopettais lässytyksen ja ajais aivan täysiä. Tai sitten vain taas aloitan sopivan rauhallisesti ja jatkais siitä sitten turvallisesti maaliin :) Noh, se nähdään viikonloppuna.

Valkeakoski, Lieto ja loppukausi

Osaltani tärkeimmät karkelot on kisattu ja saalis on jälki käteenkatsottuna kohtuullisen hyvä.

Tahkon jälkeen oli väliviikko kisoista jonka aikana kädet oli korvia myöden ristissä, että tänäkin vuonna saisin lisäboostia Tahkosta.

Valkeakoski XC0

Valkeakoski XCO Nordic Cup

Ensimmäinen otatus mahdollisesta kuntoboostista oli Valkeakosken XCO Nordic Cup. Reitti on suosikkini cupin kisoista, tekemistä pisaa teknisesti ja fyysisesti. Viimeiset reenit ennen kisaa ja aamuiset puntari käynnit antoi luvan odottaa hyvää kulkua. Ja hyvinhän se kulkikin, mutta jotenkin jäi vaisu fiilis. Lähtö oli huono ja koko eka kierros meni räpellessä. Loppu kulki sitten hyvin (lue; kierrosajat ei kasvanut) ja sen avulla sain loppua kohden nostettua sijoitusta 7:ksi.

Alamäkiin jäi jarru päälle

Tasoitusta annoin liika alamäissä, eilisen sateessa harjoittelu oli jättänyt käsijarrun päälle. Ylämäki kulki hyvin, varsinkin kaikista jyrkimmät nykäisyt. Mutta jäi vähän kysymysmerkkejä ilmaan, että osaanko minä enää ajaa?

Lieto SM XCO

Tämän homman pitäisi olla tuttua Botnia-hallista?!

SM-kisat pidettiin tällä kertaa Liedossa, jossa oli tehty kovalla työllä tekninen ja hauska rata. Tekemistä riitti alusta loppuun, joten rataan tutustumiseen kannatti panostaa. Me oltiin tutustumassa rataan lauantaina pahimman vesisateen aikana ja jälki käteen voin paljastaa ettei fiilis ollut kummoinen. Mutta onneksi Liedon kalliot ei olleet kotoisan liukkaita, vaan pinta oli yllättävän karkea.

Kalliobaanaa riitti

Jatkuvat sateet oli tehnyt reitistä raskaan, koska missään vaiheessa ei päässyt rullaamalla huilaamaan. Ketjut oli pidettävä mahdollisimman kiereällä kaiken aikaa. Lisäksi jatkuvat dropit, hypyt ja juuret pitivät huolen, että ohjaustangostakin joutui pitämään paikoin tosissaan kiinni.

Capin ylitys

Pärjätäkseen kisassa oli siis jalan oltava kunnossa ja ajotekniikan näpeissä. Ei siis välttämättä minun rata, jossa keveydestäni olisi hyötyä. Jännityksellä lähdin kisaan ja ehkä juuri tästä syystä eka kierros oli taas surkea. Tästä tavaksi tulleesta varovaisesta ekasta kierroksesta pitäisi päästä eroon. Muutoin olen todella tyytyväinen ajooni, tuon kovempaa en tällä hetkellä vain pääse. Teknisissä paikoissakaan en antanut merkittävästi tasoitusta, jos ei lasketa kierroksen keskivaiheilla ollutta jäätävää droppia. Sijoitus jälleen kerran 7.

Kisojen jälkeen

Pääsin taas reenaamaan ja nauttimaan pyöräilystä. Olen ajellut nyt muutaman viikon pitempiä lenkkejä ja on ollut mukava vain ajella, kun ei tarvitse ajatella kisoja. Pohjanmaa on tullut kierrettyä maantie- ja maastopyörällä. Mutta pikku hiljaa on kisat alkanut tulla mieleen ja tulevana viikonloppuna ajankin kauden ensimmäinen XCM-kisan. Saa nähdä kuinka sitä jaksaa maalin asti ja kuinka vauhti riittää pitkien PK-lenkkien jälkeen?
Nivalan jälkeen suuntaan Syötteelle kesää lomaa viettämään. Viime kauden pikavisiitti Syötteelle jäi kaivelemaan mieltä ja nyt olis tarkoitus tutustua paremmin alueen reitteihin. Mukavaa singletrackia on todennäköisesti edessä :)

Loppukauden kisat:

• 8.8 Pyssymäki MTB
• 23.8 Vierumäki XCO
• 27.8 AM Maasto Seinäjoki
• 12.9 Hyvinkää XCO
• 19.9 Tampere SM XCM

Tahko MTB 2015

Nyt sen taas ajettu, kesän koho kohta. Reitti oli sama kuin viime vuonna, mutta olosuhteet hieman erilaiset. Kuraa oli "riittävästi" joten kisasta sai nauttia kauemmin. Itse onnistuin tuhraamaan aikaa 36min enemmän. Mutta tapahtumana Tahko on silti suomen hienoin. Reitistä kuulee jonkun verran nupinaa, mutta itse en siitä muuttaisi mitään.

Kiitos Kaisa kuvista

Tänä vuonna oli tarkoitus roikkua 120km kärjen mukana niin kauan kuin mahdollista. Valitettavasti jouduin toteamaan varsin aikaisessa vaiheessa, ettei minusta ole siihen. Tämän takia en ollut ekan kierroksen ajoon tyytyväinen ja toiselle kierrokselle lähdettäessä oli keskeytys todella lähellä. Pelkäsin, että huonojen jalkojeni vuoksi kaikki tulee toisen kierroksen hiekkatieosuuksilla ohi.

Toisen kierroksen alku oli henkisesti hyvin haastava.

Mutta Kinahmin jälkeisellä takasuoralla pikku hiljaa alkoi fiilis nousta, koska ketään ei takana kuitenkaan peloista huolimatta näkynyt. Kierroksen toiselle puolikkaalle sainkin sitten tunnelman ja kulun kohdilleen. Viimeisellä tunnilla olinkin porukan toiseksi nopein, vain Ojalan ollessa 2 minuuttia nopeampi. Väliaikojen perusteella, olin 81km kohdalla 3 sijaa 7min takana, mutta maalissa enää 2:36.

Lopussa alkoi taas kulkea.

Maalissa oli erittäin hyvä fiilis, koska en antanut periksi ja sain itsestäni lopussa kaiken irti. Ja pääseminen osalliseksi palkintojen jakoon, on tälläiselle normaali kuolevaiselle iso juttu, josta saadaan paljon motivaatiota talven lämpimiin trainer hetkiin :)
Isoin kiitos kuuluu vaimolleni, joka hoita ammattimaisesti juomahuollon! Keskeytys olisi tullut, jos en olis tiennyt Riikan odottavan minua seuraavalla huolto paikalla :) Kiitos myös muille reissussa mukana oleville. El Grandelle lähdettäessä oli sellainen huutokannustus, ettei enää taakse uskaltanut katsoa :)

Ensi vuodeksi vähän parempi valmistautuminen kisaan, niin pysytään kärjen mukana siihen asti kunnes alkaa tapahtua. Sitten vain aivot nollille ja roikutaan perässä. Viimeinen tunti taas vähintään toiseksi nopeinta vauhtia, niin lopputulos voi olla hyväkin :) Tahko 2016 tavoitteena siis podium!