Tahko MTB 2016

"Ensi vuodeksi vähän parempi valmistautuminen kisaan, niin pysytään kärjen mukana siihen asti kunnes alkaa tapahtua. Sitten vain aivot nollille ja roikutaan perässä. Viimeinen tunti taas vähintään toiseksi nopeinta vauhtia, niin lopputulos voi olla hyväkin :) Tahko 2016 tavoitteena siis podium!"

Aika rohkeita sanoja viime vuoden Tahko -blogitekstin päätteeksi. Lupaukset yritin täyttää, mutta tällä kertaa ei vain parempaan pystynyt. Lopputulokseen olen kuitenkin todella tyytyväinen ja oma ajoni oli parasta Tahkolla tähän mennessä. Muiden paremmuuteen kun ei voi oikein vaikuttaa, enkä edes halua.

Tänä vuonna valmistautuminen kisaan oli huomattavasti parempi ja hyvien kisojen vuoksi olin valmiimpi urheilija. Alunvauhti oli rauhallista ja kun kärjessä kiristettiin vauhtia pystyin vastaamaan. Joten ensimmäisellä kerralla Kinahmin päällä olin vielä todella hyvässä vauhdissa. Yläosan tasamaa ja alamäki poluilla, jouduin kuitenkin nöyrtymään ja toteamaan kärjen vauhdin liian kovaksi.
Päätin pysytellä omalla kahden kierroksen vauhdilla, enkä lähteä hulluna koittamaan pysyiskö mukana (tässä kohtaa tuli lupaus petettyä).

Kiitos kuvasta Harri Puumalainen. Toivottavasti paarmat ja sääsket ei syönyt liian pahasti )

Mäet ja siirtymät meni tänä vuonna hämmästyttävän hyvin, Kinahmit, El Grande ja muut merkittävämmät nousut meni kovaa, ilman jalkoja räjäyttäviä happoja. Poluille ja alamäkiin olisin tarvinnut lisää taakia, kun jäin sain useamman kerran ylämäen jälkeen katsoa Vähämetsän Juhan katoavaa hahmoa.

Toiselle kierrokselle sain lähteä täysin yksin. Eteen ja taakse oli eroa reilu minuutti. Yllätyin kuinka hyvin jaksoin pitää fiiliksen korkealla ja välttää ajatusta takaa lähestyvästä vuorovetojunasta. Sain itseasiassa aavistuksen edellä olevaa Juhaa kiinni alun hiekkatietempossa ja Kinahmin päällä olimme taas yhdessä. Jälleennäkeminen oli koskettava, mutta säälittävän lyhyt, Juhan kadotessa välittömästi alamäen alkaessa.
Oma vauhti pysyi kuitenkin hyvänä ja loppuakohden sain vähän kiristettyäkin, kun sain kuulla väliajoista, että olin saavuttamassa Riivo Schumannia. Sainkin Riivon samassa kohtaa kiinni kuin Kauppisen Kallen viime vuonna ja viimeiselle El Grandelle tuli taas taistelu 4 sijasta. Jaksoin vielä yllättävän hyvin viimeisen 10 minuutin nousun ja maalissa oli eroa reilu 2 minuuttia.

Kiitos Tarja Kivirinta.

Tässä kisaraporttissa kerron turhan tarkasti kisan taphtumista, kun paljon tärkeämpää olisi kertoa Tahko MTB:n tunnelmasta! Järjestelyt ja keli oli täydellistä. Fiilis kilpailualueella on ainutlaatuista suomessa. Kaikki kilpailijat on kavereita keskenään ja kisassa autetaan toisia (nimimerkillä: Tiputin pullon heti huollon jälkeen). Palkintojenjako on tunnelmaltaan Amerikkaa, tällä kertaa jopa hieman Etelä-Amerikkaa:)
Reissun vielä kruuna vakio mökki joka on kerrassaan hulppea. Mökissä on kaiken tasoisia harrastajia samalla viivalla ja samalla fiiliksellä :)

Kiitos huoltajille Reija, Väinö ja Markus! Kannustus oli taas jäätävä :) Kiitos ProMTB, on hieno päästä näin hienoon seuraan mukaan! Kiitos Cycli nopeasta pyörästä.

Trek, Kovanaama ja mä

Tahko MTB 2017 täältä tullaan. Tällä kertaa lupaan vain, että paikan päälle tullaan! Matka ja tavoitteet voi vaihtua.