Lämmitellessä kisaan oli erikoinen fiilis. En ollut paljoa ajatellut etukäteen näitä kisoja, joten lämmitellessä oli vaikea edes tajuta että kohta pitäisi alkaa kisamaan. Rehellisesti sanottuna ei kiinnostanut ollenkaan:)
Mutta sain kuitenkin hinattua itseni lähtöviivalle, jossa tuumasin että ajellaan nyt vain kisa läpi. Lähtö käsky tuli ja saman tien mieli muuttui "Tänään ajetaan tosissaan".
Ei oikein meinannut aluksi kiinnostaa. Kiitos Kaisa kuvista! |
En tiedä mitä harjoittelussani pitäisi muuttaa, koska vaikka otin alun aivan täysiä olin silti vaikeuksissa ja jäin 10 sijan huonommalle puolelle. Mutta vaikka en omasta mielstäni tee mitään vauhdinlisäystä, niin reilun puolen tunnin ajon jälkeen alan ohittamaan porukkaa. Mutta toisaalta tämä tekee ajamisesta huomattavasti mielekkäämpää, kun ei ole lopussa tien tulppana. Positiivistä oli myös se, että kun Kusti Kittilä sai minut loppumatkasta kiinni ongelmiensa jälkeen, pystyin vastamaan hänen vauhtiin. Itse asiassa yhdellä polun pätkällä Kusti jopa jäi minusta. Toinen asia minkä olen kauden mittaan huomannut on, että mitä hitaampi ja raskaampi reitti on sitä paremmin se sopii minulle. Kova vauhtinen hiekkatie tykittely ei sovi ollenkaan -> liian hennot jalat.
Kiitoksia epäonniselle Jaakolle huolosta! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti