Trek Procaliber

Olen jo pitemmän aikaa ajatellut kirjoittaa jokaisesta tämän ja ensi kauden pyörästä.
Ensimmäisenä esirippua saa raottaa reenipyöräni Trek Procaliber, sillä se myös saa eniten runtua kauden mittaan.

Trek Procaliber 9.7

Tämän hetkinen kokoonpano

Olen huomannut että on järkevää omistaa eri pyörät kisaamiseen ja reenaamiseen. Aikoinaan jouduin turhan usein tuskailemaan kisaa edeltävänä iltana huomatessani jonkun paikan menneen hajalle. Kahden pyörän taktiikalla voin huoletta tykittää vielä edeltävänä iltana kurakelissä, kun tiedän että kisapyörä on tikissään odottamassa lähtöä.
Lisäksi jäykkäperä opettaa aktiiviseksi pyörän päällä, josta on hyötyä myös täysjoustolla. Itseasiassa lyhyt joustoisella täysjoustoilla ajaminen vastaa jäykkäperällä ajoa. Jousto kun ei niele isompia patteja, vaan ainoastaan lisää pitoa pitämällä renkaan paremmin maassa.

Trek IsoSpeed

Procaliberin erikoisuutena on Isospeed jousto, joka käytännössä mahdollistaa satulaputken taipumisen ja siten lisää mukavuutta penkistä ajettaessa. Rehellisesti täytyy sanoa, ettei IsoSpeediä paljoa huomaa, varsinkaan alkuperäisellä jäykällä alumiinitolpalla, joka kannattaa vaihtaa ensimmäisenä.  Ehkä jouston huomaisi, jos sen saisi kytkettyä lennosta pois. Joka tapauksessa jos haluat jäykkäperän joka vaimentaisi iskuja mahdollisimman tehokkaasti, niin maailmassa on muitakin merkkejä (kuulemma).

DT Swiss XCM1200 nastoilla terästettynä

Onneksi liiallisen kovuuden voi korjata. Alkuperäiset Bontrager Mustang kiekot kannattaa hävittää välittömästi. Ne on järkyttävän painavat (n. 2.1kg), kapet ja äärimmäisen hankalat litkuttaessa, eli kevyemmät ja leveämmät vanteet tilalle. Nyt kun on leveämmät vanteet alla, niin sitten vielä isommat renkaat(esim Maxxis Ikon 2.35). Tämän jälkeen pyörä muuttuu täysin. Rullaavuus, pito ja mukavuus paranee. Ei kannata pelätä isojen renkaiden tuomaa painoa. Pyörä oikeasti tuntuu maastossa kevyemmältä, kun ei töki juuriin ja kiiviin läheskään niin paljon. Lisäksi isot renkaat pitää ja käyttäytyy rauhallisesti tuoden luotto mutkiin ja alamäkiin.
Tähän väliin muuten pitää todeta, että DT Swiss on nähnyt vaivaa kiekkojensa vertical compliancen kanssa. Aikoinaan Sramin Rise 60 kiekot teki jäykkäperästä liian kovan, mutta samaa ominaisuutta en ole huomannut DT:n XCM 1200 kanssa. Navoissa DT on tällä kertaa epäonnistunut, ne ei pyöri läheskään niin hyvin kuin normaalit 240-navat.

Pyörän geometria on erittäin onnistunut ja se onkin mielestäni pyörän paras puoli. Pyörä tuntuu ketterältä, mutta silti ei koskaan ole vielä tuntunut huteralta tai levottomalta. Yleensäkkin pidän geometriaa pyörän tärkeimpänä ominaisuutena. Se määrittää tuntuuko pyörä tehokkaalta ja luotettavalta.
Procaliberin emäputki on sen verran lyhyt, että voi käyttää normaalia -6 asteen stemmiä.
Bontragerin RXL ohjaustanko on juuri sopiva minun kropalleni, Leveys 720mm, backsweep 9 ja upsweep 4.

Bontragerin Race X  Lite ohjaustanko on yllättävän kevyt 180g ja tukeva.

Osasarja oli alunperin Sramin GX, mutta vaihdoin koko sarjan XT:hen samalla kun päivin vaimon pyörään 1x11 osasarjan. Shimanon hinta/laatu suhde on kyllä jäätävä. Mielestäni Sramilta vasta Eagle osasarja pystyy laittamaan XT:lle kampoihin jossa hinta on jo ihan toista luokkaa. Sramin pakka ja Shimano toimii todella hyvin yhteen. Shimanon jarrujakaan ei voi moittia, vaikka oma ajotyylini ei paljoa jarruilta vaadi.

Shimano XT Sramin 10-42 takapakalla.

Kammetkin lähti vaihtoon, kun halusin tehomittarin myös maastoon. Tehomittari on minulle erittäin tärkeä työkalu. Ei ole mitään järkeä että mittari on vain maantiepyörässä, johon ei kesäisin tule juuri kilometrejä. Mittauksen siis suorittaa Quarqin XX1 -tehomittauskammet. Mittari toimii niin kuin pitääkin ja auttanut avaamaan silmäni siihen mikä on todella ero maantiepyöräilyssä ja maastossa. Ens kesänä nähdään onko tiedosta hyötyä vai ei.

Quarqin hyöty nähdään toivottavasti ensi kesänä?

Summa summarum

Alkuperäisellä kokoonpanolla pyörä tuntui kankealta ja jäykältä. 

Vaihtoon kannattaa laittaa kiekot, satulatolppa ja satula. Satulatolppa on kuin rautakanki, joka vesittää IsoSpeedin hyödyt. Satula on muuten vain painava ja epämukava. Vanteista olikin jo puhetta.
Muutosten jälkeen pyörän ominaisuudet tulee vasta esiin ja nykyisellään se on paras tähän astisista jäykkäperistäni. Todella toimiva yhdistelmä ketteryyttä, mukavuutta ja tehokkuutta. Vaikka puhunkin reenipyörästä, niin olen tällä muutaman kisankin jo ajanut. Todennäköisesti ensi kesänä tulee taas kisoja johon valitsen jäykkäperän. Vaikka tekstistä voi välittyä kriittinen fiilis, niin se vain johtuu siitä että haluan puhua asioista oikeilla nimillä. Pyörä ei ole täydellinen, mutta lähimpänä sitä mitä itse olen päässyt kokeilemaan :)