Kisakauden kynnyksellä

Katselin tuossa omaa blogiarkistoa ja huomasin, että luonnoksista löytyi 4 tekstin alkua, jota ei koskaan tullut julkaistua. Aiheina oli vertailu Spessun ja Giantin välillä, talven harjoittelua, Mallorca marraskuussa ja maantipyörän modifiointi. Mutta jätetään ne historiaan, kun ei ne näköjään kiinnostanut itseäkään :)

Talvi on tosiaan taas tullut harjoiteltua ja Mallorcallakin on käyty pariin otteeseen. Harjoittelu on mennyt hyvin ja muutaman watinkin oon tarttunut siinä sivussa. Eihän niitä ole lähellekkään vielä riittävästi, mutta vähään kun lisätään vähän lisää, niin se on jo vähän enemmän!

Viimeisin Mallorcan reissu meni kelien puolesta täydellisesti. Ennen reissua suomessa oli hienot ajokelit ja kun kelit huononi, niin päästiin sopivasti etelän lämpöön. Reissulla oli tavoitteena ajaa mahdollisimman paljon, että kun kotona saisi keväntää ja kiristää vauhtia.
Mallorcalla tulee aina tehtyä pyöräaiheisia hankintoja ja tänä vuonna ostoslistalla oli maastokengät. Malliksi olin valinnut Specializedin S-works kengät. Tuuria oli tässäkin yltä kyllin, kun eräässä kaupassa oli kasa erimerkkisiä ja kokoisia kenkiä -50%. Läjässä oli vain yksi Spessun laatikko ja käsittämättömällä tuurilla laatikossa oli juuri mun kokoiset S-Works Evo -maastokengät :)

Tähän se tuuri loppui :)

Tähän se onni sitten loppuikin. Seuraavana päivänä kurkku heitti kipeäksi ja jouduin keventämään harjoittelua. Mutta ei auttanut, flunssa puski päälle ja jouduin muutaman päivän parvekkeelta katsomaan muiden lähtemistä lenkille.
Parin huili päivän jälkeen olo helpotti, mutta ei kokonaan, joten jouduin edelleen ajelemaan lenkit omaa rauhallista tahtia. Leirin pari viimeistä päivää oli jo vähän parempi, joten kokeilin jo astetta mäkisempiäkin maastoja. Jälkikäteen on kiva jeesustella itsekseen, kuinka nämäkin olisi ollut viisasta jättää tekemättä.

Kotiin tulon jälkeen olo tuntui ihan terveeltä, mitä nyt joinain aamuna kurkussa tuntui vähän karhealta ja kova hengittäminen tuntui epämiellyttävältä. Reenaamaan pääsi ihan normaalista. Mutta jossain vaiheessa aloin ihmetellä, että joudun pitää harvinaisen paljon lepopäivä. Jonkun aikaa laitoin sen kuormittavan harjoittelun piikkiin, mutta sitten aloin epäillä ongelmia palautumisessa. Viimeinen niitti oli yksi 100km maantielenkki, jossa hädin tuskin jaksoin ajaa kotiin. Aloin katsomaan kalenteria ja totesin, että Mallorcan leiristä oli jo 3 viikkoa. Joten kun lievä oireilu kurkussa alkoi jo siellä, niin sitä oli kestänyt jo 4-5 viikkoa.

Varasin ajan työterveyteen ja heiltä sain saman diagnoosin, kuin olin jo itsekkin pelännyt: Mykoplasma. Hengityksessä kuului selvää rahinaa, tulehdusarvot oli normaalit, oireet ja taudin kesto. Varmuudella ei voinut sanoa, mutta todennäköistä se oli. Joten sain antibiootin ja hengitettävän kortisonin.
Pidin 5 pv lepoa reenistä ja aloitin sen jälkeen kevyesti. Viikon päästä verikokeen tulokset osoitti, ettei akuuttia infektiota ole päällä, mutta hiljattain on ollut.

Mykoplasman tekee urheilijalle hankalaksi palautuminen. Koska mykoplasma on niin huomaamaton infektio, ei urheilija välttämättä edes huomaa sen olemassa oloa. Reenaminenkin onnistuu, mutta sitä ei kuitenkaan huomaa, että infektio estää elimmistön palautumisen. Normaalillakin harjoittelulla ylikuormittuu ja tämä on se syy miksi monella urheilijalla menee pitkään ennen kuin palautuu mykoplasmasta.

Pyörä on jo iskussa kisoja varten, enää pitää vain saada mies kuntoon.

Itselläkin oli selviä oireita tästä alipalautumistilasta. Onneksi tajusin pitää paljon keveitä päivä, enkä vain väkisin yrittänyt puristaa suunnitelmiani läpi. Joten toiveissa olisi, ettei koko kausi mennyt pilalle. Ensimmäiset kisat menee penkin alle, eikä voi mitään, mutta loppu kesätä tullaan ja kovaa :)