Aluetempo

Se on harvoin kun näin pienessä kunnassa saa osallistua kotikisaan, mutta eilen poikkeuksellisesti sain ajaa kotiovelta kisapaikalle. Vuorossa oli Laihian aluetempo, matkana oli 10km.
Mua ei voi sanoa hyvällä tahdollakaan aika-ajajaksi! Välineenäkin on vain tavallinen maantiepyörä. Kypärät ja muut kampeetkin on ihan samat mitä muissakin kisoissa. Mutta oli kuski mikä tahansa, niin tempo on aina hyvä harjoitus ja kisanumeron kanssa saa aina itsestä vähän enemmän irti.
Itse kisa oli aika yllättävä. Lähdin reippaasti matkaan ja hain hyvä "aero" -asennon ja aloin veivata. Kilometrin jälkeen katsoin ekan kerran mittaria, vauhti 56,5kmh! (mulle raju ylilyönti) En tiedä oliko se henkistä vai mitä, mutta välittömästi löi hapot korviin asti. Ajattelin että kisa on ohi, mutta jatkoin kuitenkin pyörittämistä. Pidin kadenssin korkealla ja pyrin vähän palautumaan alun yli lyönnistä. Kääntöpaikalle asti jouduin tuskailemaan, mutta jostain syystä paluumatka alkoi taas sujua. Vauhti oli melkein samaa kuin myötä tuleen.
Sijoitus oli 5 ja aika oli oma ennätys kyseisellä radalla 14:29. Vaikka aika ei sinänsä ole mikään hyvä, niin olen luottavainen että eteenpäin on taas menty. Maltillisemmalla alulla olisin nimittäin voinut vielä nipistää ajasta jonkun verran.
Mutta Harry Riddar näytti muille mallia kuinka kampea käännetään. Aika oli huima 13:30! Siihen on vielä meikäläisellä jonkun verran tekemistä.

Viikonloppuna harjoituskisat jatkuu, vuorossa on viikkokisat Sulvan XCO -radalla. Kahtotaan jos se vauhti olis taas kiihtynyt :)

Lieto XCO

Auringossa lämmennyt urheilujuoma on varma kesän merkki ja tänään sitä sai lipittää, kun XCO-cuppi polkaistiin Liedossa käyntiin.

Liedossa on mukava rata, paljon kalliobaanaa ja jumppaa riittää koko matkan. Aika menee kuin siivillä, kun ei ole aikaa murehtia kuinka väsyksissä ja hapoilla reppanat jalat on. Oma ajo meni niin hyvin kuin tällä hetkellä mahdollista. Selkä ei vihoitellut, jalat säilyi toiminta kuntoisena loppuun asti ja pyörä toimi kuin unelma. Sijoitus oli M-30 -sarjassa neljäs, kokonaiskisassa olin 11. Sijoitukseen en ole ihan tyytyväinen, mutta minkäs teet kun ei kovempaakaan päässyt. Eli ei muuta kuin leuka rintaan ja takaisin reenaamaan. Seuraava otatus on kotimaisemissa maantie tempon merkeissä. Sieltä ei todellakaan odoteta muuta kuin hyvää harjoitusta, mutta sitä tässä vaiheessa eniten tarvitaankin.

Tulokset: http://www.teamvelocycling.com/tulokset-lieto-xco-2014

Harjoittelut harjoiteltu ja kisakausi käyntiin

Ohhoh, onpa sitä aikaa taas kulunut edellisestä kirjoittelusta. Talven aikana on tapahtunut kaikenlaista ja monta kertaa oon meinannut blogissakin niistä mainita. Enpä vain ole saanut aikaiseksi.

Talvesta päällimmäiseksi jäi mieleen se, että minulla todettiin Piriformis Syndrooma. Kaikki sai alkuunsa kuntotestistä missä kävin syksyllä. Testissä laktaatit olivat korkealla jo PK-alueella, tähän ajateltiin reseptiksi runsas PK1 ja PK2 harjoittelu. Paremmalta homma alkoi jo tuntuakkin, kunnes menin uudesta testiin alkuvuodesta -> Hapot olivat nousseet entisestään.
Testaaja neuvoi minua menemään Pentti Niemelle, joka on yksi suomen parhaista hieroja/lihastohtoreista. Pentille kerroin korkeista hapoista, vasemman puolen alaselkä ongelmista ja vasemman jalan merkittävästi pienimmistä lihaksista.
Veikkaan että Pentti näki heti missä mennään, mutta teki vielä muutaman testin. Hän veti pitsaleikurin näköisellä laitteella molemmista jalanpöydistä, oikeassa jalassa tuntui nokkoselta tuntuva polte, kun taas vasemmassa jalassa ei tuntunut miltään. Sama toistui useassa kohtaa jalkaa. Lisäksi jouduin tekemään yhden jalan kyykkyjä, jossa lepäävä jalan jalkapöytä koskettaa toista pohjetta. Oikealla homma meni nätisti, mutta vasemman jalan kohdalla jalka alkoi heilua sivusuunnassa.
Piriformis syndroomalla tarkoitetaan sitä, että pakarassa oleva Piriformis -lihas puristaa sen alla olevia hermoja ja siten estää käskyjen menon jalan lihaksiin. Tästä syystä tunto ja lihakset olivat vähentyneet vasemmasta jalasta. Piriformis myös vaikuttaa happojen huuhteluun, koska vasemmassa jalassa ei toimi normaalisti lihasten jäykistyminen ja rentoutuminen, jonka pitäisi huuhdella lihasta. Samaan aikaan oikea jalka joutuu tekemään enemmän töitä, joka myös lisää hapotusta.
Kävin keväällä muutaman kerran Pentillä hierottavana ja sain tukun itsehoito ohjeita. Ongelmana vain on se ettei hermot palaudu välittömästi, vaan palautuminen voi kestä useita kuukausia. Ja kaiken lisäksi ei voida olla varmoja, että puristaako lihas vieläkin hermoja.

Vasemman jalan hermot puristuksessa.

Tämä selittääkin sitä, etten ole vähään aikaan päässyt riittävän lujaa tasaisilla osuuksilla. Watit on jäänyt puuttumaan, kun niitä olisi tarvittu. Vasen jalka on osittain pois pelistä, eikä happojen huuhtelu toimi. Teknisillä ja ylämäki osuuksilla tätä ei niin kongreettisesti ole huomannut, koska muukin kroppa on osallistunut silloin työntekoon.

Nyt vain pitää toivoa, että vasen jalkakin alkaa pelittää ja takanapaan alkaisi välittyä riittävästi watteja. Ensimmäisessä kisassa Rajamäellä, homma pelitti jossain määrin ekalla kierroksella. Toisella kierroksella tehot taas tippui yllättäen ja jäin 7 sijasta taistelevasta porukasta. Onko se Piriformiksen vika vai vain ihan tavallista huonoutta, sitä en osaa sanoa. Ehkä se selviää ensi viikonloppuna Liedossa? Pääasia että oli taas kiva päästä kisailemaan! Toisaalta olishan se kiva joskus vähän pärjätäkkin :)